Tekhton – Summon The Core

Hollantilainen Tekhton vyöryttää raskasnivelistä musiikkiaan itsevarmoin ottein, ja saakin maalattua kauniisti harmaan taulunsa: tuomionpäivä tuntuu olevan vääjäämätön päämäärä, helvetin lieskat lyövät ja olo on kuin madonsyömällä arkussa. Summon the Core -levyllä hengitys tasaantuu ja käy raskaaksi, kun lyijyiset riffit painavat rintaa.

Tekhton sekoittaa kappaleisiinsa sävyjä useista tuomiopäivän musiikin lajeista. Days of Doomilla se svengaa kuin Black Sabbath olisi vasta perustettu, riffeissä ollen iommimaista jäyhyyttä. Sen sijaan avauskappale Oxen of the Sun maalaa kehittyneempää mustaa, jonnekin Dead in the Waterin, From Now Onin ja Zatokrevin suuntaan – heittäen sekaan heti selväksi käyviä traditionaalisempia doom-metal-vaikutteita. Yhtye ei kaihda instrumentaaliosuuksia, mutta Tekhtonin yhteydessä paljon mainittuja post-rock-vaikutteita en allekirjoittaisi. Kappaleet eivät suinkaan kasva kohti räjähtäviä loppujaan, vaan pikemmin pysähtymättä vierivät lähdöstä päämääräänsä, astuen kaiken yli mikä sattuu eteen.

Sopivalla tavalla rouhean ja raskaan äänimaailman lisäksi Tekhtonin tunnistettavin piirre on ehdottomasti laulaja Bert-Renen ääni. Mies pääsee halutessaan roheasti kärisevään huutoon, mutta suurimman osan albumista hän tuo sanat julki tavalla, jota voisi kuvailla Lemmynä laulamassa Neurosis-levyllä.

Summon the Core on tyylikäs ja kestävä sekoitus, vaikkei silti omaperäinenkään. Yhtyeen musiikissa on hyvää määrätietoinen jääräpäisyys ja maukkaan rouhiva soundi. Perinteisen ja modernin tuomion välimaastoon sijouttuvana se ansaitsee kiitoksensa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-01-08
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.