Jumalan Ruoska – Flamenco Days

Suomenkielisen hc-punkrockin omaperäisimpiin edustajiin lukeutuva Jumalan Ruoska on näillä näkymin soittanut viimeiset kohtalokkaat sointunsa. Kahdeksanvuotisen taipaleen jälkeen kaipaamaan jää uskollinen fanijoukko, jolle bändin lähtö tuli varmasti aivan liian varhain. Onneksi hautajaiset ovat sentään komeat. Yhtyeen ensimmäinen ja viimeinen täyspitkä Flamenco Days on tuttuun tapaan täynnä vinksahtaneilla sanoituksilla ryyditettyä musiikillista ilottelua, rempseätä paahtamista ja tiukkaa kaahaamista.

Jumalan Ruoskassa on aina viehättänyt soittamisen riemu, kieli poskessa taiturointi ja bändin jatkuva anarkistinen ja skenesäännöistä piittaamaton pyrkimys laajentaa ilmaisuaan. Itse asiassa bändin edellinen ep Vasco da Gama oli torvisektioineen, räppeineen ja tilusooloineen hengeltään paljon punkimpaa kuin mihin suuri osa tylsän tosikkomaisista peruspunkkareista ikinä pääsee. Sen lisäksi, että Jumalan Ruoska on ennakkoluulottomasti taistellut määrittelyjä vastaan, se on myös hallinnut nämä virkistävät crossoverinsa hämmästyttävän hyvin.

Tyylillisesti Flamenco Days on läpileikkaus bändin historiasta. Levyltä löytyy niin perinteistä hc-kaahausta (Vanukasta lattialla, Pikku pohatta), rokkiveivausta (UFO-unelmia) kuin myös mainioita akustisia paloja (Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä). Kokonaisilme on varsinkin Vasco da Gamaan nähden paljon räkäisempi ja rupisempi, mitä studiolivetaltiointi osaltaan korostaa. Bändi veivaa juuri niin tiukasti kuin kunnon punkrock-bändin kuuluukin.

Jumalan Ruoskan tapauksessa on tietenkin mainittava myös sarjakuvan saralla kunnostautuneen Jyrki Nissisen naivistiset ja absurdit sanoitukset, jotka istuvat äkkiväärään äänimaailmaan mitä parhaiten. Ne eivät jää vain huvittaviksi letkautteluiksi, vaan hauskuuden, näennäisen hällä-väliä-mentaliteetin ja tönkön riimittelyn alle kätkeytyy myös pirullista satiiria: “Ääh voi jumalauta nyt mä sen vasta tajusin että/nettipelithän mua kaikkein eniten kiinnostaa/tässä yhteiskunnassa/ja se on fakta jos mikä”. Nissinen myös tulkitsee laulut vuosien tuomalla omaleimaisella, mustajärvimäistä testosteronia huokuvalla karismalla. Sanoitusten puuttuminen kansilehdiltä onkin ainoita selkeitä miinuksia paketissa.

Niin tasavahvaa materiaalia Flamenco Daysille on kolmen vuoden kypsyttelyn jälkeen tislaantunut, että tiettyjä biisejä on vaikea nostaa jalustalle. Mieleenpainuvimpia ovat ehkä suoraviivainen punkhitti Jumalauta: Nettipelit? “kiinnostaa”, parisuhdeongelmia setvivä Kun bisnekset luistavat ja eläimellistä svengiä tihkuva Ragdoll-kissa. Levyn päättävä akustinen Pikku-Buddhan bileet on bändin tuotannon tähän asti herkin biisi, eräänlainen Jumalan Ruoskan Desolation Row.

Kyllä tähän kelpaa lopettaa. Kiitos Jumalan Ruoska 1999-2007.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-12-10
Arvostelija : Lauri Myllymäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.