Project Hate MCMXCIX, The – In Hora Mortis Nostrae

Ruotsalaisen The Project Haten viides virallinen studioalbumi jatkaa siitä missä edellisellä Armageddon March Eternalilla kaksi vuotta sitten jäätiin. Melodinen death-jyräys, gootahtava tunnelmointi ja laulajien kaunotar & hirviö -vastakkainasettelu antavat jälleen pohjan pitkille biiseille ja industriaaleja sävyjä sisältävälle tuotannolle. Vielä kun lyriikat nojaavat vahvasti Veli Vihtahousun karvaisiin kinttuihin, alkavat synkän taipaleen karttamerkit olla suunnilleen paikoillaan.

The Project Haten ylimmäisen aivoriihen vartija, Lork K Philipson, on päästänyt lempilapsensa venähtämään melkoisiin mittoihin. In Hora Motris Nostraen seitsemän biisiä kellottavat kaikki vähintään 8 minuuttia, pisimmän yltäessä siihen kuuluisaan yhteentoista. Valitettavasti tuska ei kuitenkaan joka hetki ole aivan niin miellyttävää kuin irveestä voisi päätellä. Albumi ei tunnu saavuttavan missään vaiheessa sitä uhmahuippua, jota kohti nyrkit pystyssä kovasti taivalletaan. Keskitempoisuus koituu levyn kirosanaksi, sillä riffien perusluonteinen junnaavuus vain korostuu vaihdekepin vähäisen vaivauksen vaikutuksesta. Tuotannon pikkukikkailut pitävät kokonaisuutta hereillä, mutta kun melodisten kliimaksien lataukset varataan lähes kokonaan Jonna Enckellin kauniin äänen varaan ilman sen suurempia sävellyksellisiä älynvälähdyksiä, jää neidon suurin potentiaali saavuttamatta. Ainoastaan And Damnation Is Forced Upon the Weakista löytyy sitä sävellyksellistä ja sovituksellista dynamiikkaa, joka nostaa laulutarjonnankin lähelle loistoa. Kyseinen biisi jää myös ainoaksi, joka jää edes joillekin mielen kellaritasoille kummittelemaan, kiitos tehokkaan ”kertosäemelodian” ja muita sävellyksiä vaihtelevamman tempon. Tälläkään kertaa ei pelkkä jynkyttävä synkistely riitä uhmaamaan mielenterveyden raskaita laskoksia.

Yhtyeen eduksi on laskettava kertaluokkaa kovemmat laulajat ja sekä instrumenttien hallinnan että äänimaailman tekninen moitteettomuus. Muuten In Hora Mortis Nostrae jää hampaattomaksi irvistykseksi maailman menoa halveksuvan ohikulkijan suussa. Biisit on valjastettu pakolla liian ison vision eteen ja kun ideat eivät riitä massiiviseen paisutteluun, eivät ylimääräiset minuuttimäärät ainakaan paranna satunnaisten sävelkulkujen iskukykyä. Jatkakoon The Project Hate ikuisuudelta tuntuvaa jyristelyään, minä pudottaudun suosiolla kyydistä.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-12-05
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.