Piina – Siskot

Synkkää ja kohtalokasta vai kevyttä ja hilpeää? Tarkoituksellisen kornia menoa vai tahatonta komiikkaa? Piina haastaa kuulijansa jo ensimmäisellä kappaleellaan. Voiko kukaan ottaa tosissaan yhtyettä, joka toistaa kertosäkeessään me ollaan enkeleitä / kuolleit’ enkeleitä / me oltiin perkeleitä / meistä jokainen on heitä?

Piina nojaa musiikissaan vahvasti 80-luvun synapoppiin ja etenkin New Orderin vaikutus on selvästi havaittavissa. Siskot on harvinaisen helppo kuunneltava. Levyn kertosäkeet jäävät päähän pyörimään ja soundit miellyttävät korvaa. Lätyllä vuorottelevat hieman hilpeämmät ja synkemmät kappaleet. Muotokieli on selvästi hallussa, mutta onko yhtyeellä omaa sanottavaa?

Kyllä on. Korneistä lyriikoistaan huolimatta albumilla on muutama täysosuma. Misantrooppi onnistuu saavuttamaan hauraan ja kaihoisan olotilan, eikä juuri voi moittia curemaista päätösraitaa Palloon. Pirteämmin poppaavista raidoista on pakko nostaa esille jo alussa mainittu Enkeleitä ja loppupuolen Pojat. Biisien sanoitukset ontuvat, mutta lakoninen laulu ja kappaleiden viettelevä rytmi vievät mennessään.

Piina on tervetullut lisä Suomen musiikkikentälle. Mistään eilisen teeren pojista ei ole kyse, sillä yhtye on perustettu jo 90-luvun alkupuolella. Vaikka Siskot on vasta Piinan debyytti, kuuluu levyllä tietty kokemuksen ääni. Albumille on eksynyt muutama hutilyönti, mutta bändin visio vaikuttaa selvältä. Ehkä seuraavalla yrityksellä jälki on jo kiitettävää?

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-12-07
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.