Witchcraft – The Alchemist

Ruotsalaisen Witchcraftin kolmas albumi jatkaa pitkälti samoilla linjoilla kuin pari vuotta sitten ilmestynyt Firewood. 70-lukulaisten doombändien ilmoittaminen vaikuttajikseen on nykyään suorastaan trendikästä, mutta Witchcraftin ollessa kyseessä tiettyjä nimiä ei yksinkertaisesti voi jättää mainitsematta. Keulamies Magnus Pelander kuulostaa niin erehdyttävästi Pentagramin Bobby Lieblingiltä, että välillä ei tiedä, kumpaa orkesteria kuuntelee, ja esimerkiksi nelosraita Hey Doctor esittelee kourallisen riffejä, jotka voisivat olla suoraan Tony Iommin kynästä.

The Alchemistin kappaleet ovat pääasiassa letkeisiin rumpukomppeihin ja bluesvaikutteisiin kitaroihin nojaavaa retrodoomia, jonka on helppo antaa soljua taustalla kiinnittämättä musiikkiin sen enempää huomiota. Osasyy on levyn pehmeä ja korvaa miellyttävä vuosikertatuotanto, jossa kaikkia soittimia ei ole väkisin yritetty miksata niin pintaan kuin mahdollista, vaan musiikille on ikään kuin annettu tilaa hengittää. Toinen syy taas on se, että albumilta puuttuvat selkeät hittiraidat lähes kokonaan: ainoastaan eeppiseksi venyvä päätöskappale The Alchemist erottuu joukosta selvästi.

The Alchemistin kappaleiden tasavahvuus on samalla levyn hyvä ja huono puoli. Toisaalta sävellykset nivoutuvat oivallisesti yhteen ja tekevät levystä toimivan kokonaisuuden. Toisaalta rennon leijailun sekaan kaipaisi lisää mieleenpainuvia koukkuja, jotka pakottaisivat kuuntelemaan tietyt biisit uudestaan. Hieman samanlainen vaikutelma on jäänyt yhtyeen muistakin julkaisuista. Witchcraft tuskin muuttaa hyväksi havaitsemaansa reseptiä vastedeskään, mutta jos Firewood kolahti, tämäkin levy on hankinnan arvoinen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-12-28
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.