Major Label – …And The Machines Will Never Wake Us

Major Label jatkaa tiukkojen kotimaisten albumidebytanttien sarjaa. Kitaristi-laulaja-biisintekijä Arto Tuunelan johtama trio on malttanut hioa ilmaisuaan monta vuotta, ja kärsivällisyys on tuottanut hedelmää: …And The Machines Will Never Wake Us on esikoislevyksi suorastaan poikkeuksellisen kypsä ja varmaotteinen teos. Minkäänasteisesta haparoinnista ei ole tietoakaan, ja albumia kuunnellessa kaikki musiikilliset palaset tuntuvat yksinkertaisesti vain loksahtelevan paikoilleen.

Aivan ensimmäisellä kuuntelukerralla bändin grungen ja indien sekainen vaihtoehtometalli ei välttämättä aukene. Vaikka mistään progesta ei olekaan kysymys eikä musiikki sinänsä edes ole kovin monimutkaista, tuntuvat kappaleet hienolla tavalla ikään kuin elävän, hengittävän ja kehittyvän jatkuvasti. Ja vaikka perinteistä poppikaavaa ei orjallisesti noudatetakaan, ei se silti tarkoita sitä että biiseissä olisi pulaa tarttuvuudesta. Vaan saapa nähdä kuinka paljon esimerkiksi radiokanavat uskaltavat Major Labelin tuotantoon tarttua – syytä kyllä olisi.

Deftones mainitaan Major Labelin yhteydessä usein, ja osittain aiheestakin. Itselleni tulee mieleen myös vuosituhannen taitteessa nousujohteisen mutta lyhyen uran tehnyt brittibändi Earthtone9. Major Label ei myöskään kaihda melodioiden ja tunteellisempien osuuksien käyttöä, ja esimerkiksi Car– sekä Wings-biiseissä voi havaita jopa hieman discoensemblemäisiä fiiliksiä. Mielleyhtymät mainittuihin yhtyeisiin ovat kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta, sillä voittopuolisesti Major Label onnistuu kuulostamaan vain itseltään. Omiksi biisisuosikeikseni levyltä ovat nousseet edellä mainittu Car, mainiolla jynkytysriffillä alkava ja loppuaan kohti huikeaan nousuun lähtevä Fat Lady With a Cigarette sekä Scissors, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan suorastaan upea, vangitseva neliminuuttinen, yksi parhaista kappaleista mitä olen kuluneen vuoden aikana kuullut.

Levyn soundit ovat myöskin huippuluokkaa, bändin yhteensoitto virheetöntä ja Tuunelan äärimmäisen taidokas kitarointi sekä monipuolinen (joskaan ei joka kohdassa täysin luontevan kuuloinen) vokalisointi kannattelevat kappaleita hienosti. Ja näin siinä sitten kävi, että koko arvostelun aikana ei tullut pahemmin moitteita lausuttua. …And The Machines Will Never Wake Us pääseekin kaiken kaikkiaan aivan viiden pisteen tuntumaan, mutta jätän yhtyeelle nyt kuitenkin vielä pykälän verran parantamisen varaa seuraavalle tuotokselleen. Painotettakoon silti vielä kertaalleen: tätä ei kannata jättää väliin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-21
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.