Bongzilla – Stash And Methods For Attaining Extreme Altitudes

Cannabiksen ja sludgen yhteys on asia josta voidaan väitellä varmasti loputtomiin, mutta Bongzillan mielipide tähän asiaan ei varmastikaan minkäänlaista kädenvääntöä kaipaa. Relapse on kaikessa viisaudessaan päättänyt koota samoihin kansiin jointinkatkuisen retkueen ensimmäisen täyspitkän ja ep:n. 12 kappaletta sisältävä paketti onkin kiistatta yksi genren kulmakiviä ja pitää sisällään monelle ne ainoat kuunneltavat Bongzillan julkaisut. Onkin myönnettävä, että myöhemmillä julkaisuillaan bändi ei ole aivan samoihin sfääreihin yltänyt, joten tämä paketti toimii oivana perusteoksena kaikille, joiden sydäntä groovaava, hidas ja raaka jurnutus on lähellä.

Itse albumi on perusvarmaa kauraa ja junttaa kuulijansa korvaan raskaan annoksen Sabbathilta vietyjä kitarakuvioita, yrttiä ylistäviä puhesämplejä, progressiivista rumpalointia ja äärimmäisen raastavaa vokalisointia. Rumputyöskentely ja wanhasta 70-luvun hevistä paikoitellen ammentavat riffit ovatkin yksi Bongzillan vahvuuksista ja tulevat tällä levyllä hyvin vahvasti esille. Rumpali on yksi niistä asioista, jotka saavat palaamaan levyn ääreen kerta toisensa jälkeen. Kipaleissa jää usein kuuntelemaan jotain tiettyä komppia, jotka vaihtelevat perinteisestä “mitä helvettiä?!” -tuntemuksia nostattaviin kilkutuksiin. Rääyntä saattaa monissa kipaleissa jäädä taka-alalle jamittelun ja erinäisten puhepätkien viedessä pääroolin. Musiikissa on hyvin kuultavissa syvän etelän tuoma groove, joka tuo junnaukseen paljon lisänyansseja verrattuna moniin pelkkään hitauteen ja toistoon luottaviin yhtyeisiin. Mikään mestariteos Stash ei kuitenkaan ole ja meno käykin paikka paikoin sangen tylsäksi, pääosin riffien mielikuvituksettomuuden johdosta. Viimeiseksi jätetty Under the Sun –koveri ei myöskään paranna asiaa ja onkin lähinnä surkuhupaisa yritys vääntää tunnettu kipale omaan muottiinsa. Onneksi levyltä kuitenkin löytyy muutamia helmiä kuten P.O.W. ja Budgun/T.H.C.

Loppuun jätetty Methods of Attaining Extreme Altitudes on selkeästi parempaa tavaraa ja kolmen kipaleen loppurytistys onkin juuri sitä mihin bändi parhaimmillaan pystyy. Näissä kipaleissa hitaus, painostavuus ja vokaalit osuvat kohdilleen rumpujen takoessa apokalyptiselle hamppuylistykselle arvoisensa pohjan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-11
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.