Helloween – Gambling With The Devil

Joulukuussa jälleen Suomeen saapuva Helloween on ennättänyt uransa kahdenteentoista täyspitkään studioalbumiin, joka julkaistaan sopivasti halloweeninä. Vokalisti Andi Derisin kotimaisemissa Teneriffalla äänitetty Gambling with the Devil on noin tunnin mittainen paketti perusvarmaa voimametallia, josta ei puutu Helloweenille tyypillistä hyvän ja pahan taistelua, sankarillista kitarailottelua eikä äänirekisterin ylärajoilla kulkevaa laulua. Kokonaisuus tarjoaa yllättävän monipuolista menoa, ja kiekko onkin selvästi laadukkaimmasta päästä Derisin aikaista Helloweeniä.

Saxonin Biff Byfordin alkusanojen jälkeen levylle antaa alkutahdit varsin tiukka ja tummasävyinen Kill It -veto, joka on tosin kiusallisen samanhenkinen kuin Better Than Raw -albumin korkkaava Push. Kappale toimii ihan mallikkaasti, vaikka Derisin lauluääni varmaankin jakaa taas mielipiteitä. Perinteistä duurimetallia edustava The Saints muuttaa tunnelman huomattavasti iloisemmaksi, ja mukaan saadaan tuttua tilutteluakin. Tämän jälkeen kuuntelunautinto lähtee kolmen biisin ajaksi alanmäkeen, sillä löysä sinkkubiisi As Long As I Live, näennäisen rankka Paint a New World ja kaikin puolin keskinkertainen Final Fortune eivät juurikaan jaksa säväyttää.

Levyn puolivälissä alkaa onneksi uusi nousukiito, jonka käynnistää melko tiukka ja monipuolinen The Bells of the 7 Hells. Biisissä kuullaan myös pitkästä aikaa kunnon stemmalauluja. Fallen to Pieces jatkaa temaattisesti edeltäjänsä jalanjäljillä, joskin huomattavasti rauhallisempana. Kappale rankkenee mukavasti loppua kohti, ja sama tarina jatkuu vielä seuraavana kuultavassa I.M.E:ssä, joka on loppujen lopuksi aika kesyä kuultavaa. Tämän jälkeen eksytään hetkeksi Can Do It -rallatuksen tarjoamiin yltiöpositiivisiin fiiliksiin, joista palataan onneksi nopeasti asiallisen Dreamboundin pariin. Siinä kitaristikaksikko Michael Weikath–Sascha Gerstner pääsee esittelemään parhaita puoliaan. Heikoksi ei voi kuvailla myöskään tarttuvaa Heaven Tells No Lies -päätöspalaa, jossa liikutaan taas elämän perimmäisten kysymysten äärellä.

Vaikka Gambling with the Devilin kahdentoista raidan joukkoon mahtuukin myös muutama vähemmän houkutteleva veto, lopputulos on silti taattua Helloween-laatua. Sävellykset on huikean taidokkaita, ja suurin osa materiaalista jää vastustamattomasti kaikumaan pääkoppaan vielä moneksi toviksi kuuntelun jälkeenkin. Täytyy vain toivoa, että Derisin ääni kantaisi tulevilla Suomen-keikoilla yhtä komeasti kuin levyllä, sillä muuten keikka voi olla hetkittäin melkoista kidutuksen ja tahattoman komiikan ristisiitosta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-10-31
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.