Alter Bridge – Blackbird

Vuonna 2004 Creed-nimisen post-grungeyhtyeen laulajan ja muusikoiden tiet erosivat. Perustettiin uusi projekti nimeltään Alter Bridge. Myöhemmin mukaan otettiin laulajaksi huomattavasti Scott Stappia maanläheisemmän oloinen Myles Kennedy. Kiinnostavaksi Alter Bridgen debyyttilevyn teki tosiasia, jota ei voi välttää kuulemasta: Alter Bridgen biisimateriaali on kuin suoraa jatkoa Creedin levyille, vain laulaja on vaihdettu. Ehkä juuri tämän seikan takia ensilevy oli jäi jotenkin kaksijakoiseksi. Toisaalta bändiä oli onniteltava uudesta, erilaisesta ja paikoin sielukkaan herkänkin kuuloisesta vokalistista, toisaalta tuntui, että mukaan oli otettu vain tuuraaja narsistisen oloiselle raspikurkulle.

Uuden levyn tunnelmat liikkuvat toki edelleen niin paljon jenkkirock-maneereissa kuin vain konsanaan inhimillisesti mahdollista. Kokonaisuus tuntuu sopusointuiselta, musiikki kun todennäköisesti on sävelletty tälle levylle ensimmäistä kertaa ajatellen nykyisen vokalistin äänialaa ja vahvuuksia, joita niitäkin löytyy. Vaikka herralla Kennedyllä ohuehko ääni onkin, kompetenssia ja variaatiokykyä on mukana silti enemmän kuin kahdella jääkiekkohallillisella vakiotason grungelaulajia yhteensä.

Täysin yllätyksettömät kappalerakenteet ja yksioikoisesti tulkittavat sanoitukset tuntuvat olevan kuin suoraa “näin teet myyvän rocklevyn”-oppaasta. Tuntuukin, että vokalistin ja nimen vaihdos vaihdos ovat ainoita asioita, joissa yhtye on antanut muutoksen tapahtua. Niin tai näin, Blackbird kuulostaa kuitenkin onneksi jo hieman enemmän Alter Bridgelle kuin Creedille.

Orkesterin isä Mark Tremonti pelastaa lisäksi kitarasooloillaan tylsemmänkin biisin totaaliselta pateettisuudelta kerta toisensa jälkeen. Tässäpä myös aspekti, joka ei kaikkien soolokitaristien CV:seen sovi. Sooloissa on selkeä tunnistettavuus, mutta rasittavaksi ne eivät käänny. Parhaimmillaan kitaristi-säveltäjä on ollut tähän mennessä slovaripuolella. Raskaamat riffit tuppaavat kuulostamaan ennemmin huonolta Metallicalta kuin hyvältä hard-rockilta, mutta tällä levyllä tuohon asiaan on tullut muutos: raskaampaankin ilmaisuun on saatu ihan kiva meininki. Mikäli melodisuus ja tarpeeksi helposti sulava materiaali sattuvat olemaan avainasemassa rock-valintoja tehdessäsi, suosittelen levyä lämmöllä. Ensikuuntelukappaleeksi suosittelen levyn nimibiisiä Blackbirdiä. Kappaleessa kiteytyy lähes kahdeksan minuutin mitassaan se mistä Alter Bridgessä parhaimmillaan on kyse: häpeilemättömän kaupallisesta ja paikoin varsin onnistuneestakin 2000-luvun amerikkalaisrockista . Onhan niin, että kaupallisuus ei ole laissa kiellettyä, eihän?

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-12-03
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.