Steve Moore – The Henge

Reilut neljäkymmentä minuuttia elektronista keskitempoista musiikkia, ja vain musiikkia – ei siis laulua lainkaan. Mikäli nämä kriteerit menevät läpi eikä poikkeuksellisen vahvan päänsisäisen maailman luominen levyn maisemaksi tunnu tuskastuttavalta, on syytä ottaa levystä selvä.

Taustamusiikiksi levystä ei oikein ole. Kappaleet pitelevät sisällään sen verran pitkiä yhtenäisiä äänimattoja, että taustameteliksi voi yhtä hyvin valjastaa pölynimurin. Levyn kokonaisvaltaiseen kuunteluun taas länsimaisella aikataululla varustetun ihmisen on vaikea löytää aikaa. Toivon toki, että olen yksin tämän mielipiteen kanssa.

The Hengeä varmasti verrataan kerran jos toisenkin esimerkiksi Ulverin viimeaikaiseen tuotantoon, ja yhteneväisyyksiä toki löytyykin. On kuitenkin selvää, että Steve Moore on oman visionsa toteuttaja eikä perässähiihtäjä, niin kiireetön ja toisaalta yllättävän viihdyttävä levy on. Pelkkään maalailuun ja cooleja soundeja syntikasta -meininkiin ei ole levyllä tyydytty, vaan esimerkiksi viimeinen kappale Cepheid perustuu synapompotukseen, joka vaati todella tyylitajuisen toteutuksen ollakseen tätä päivää eikä 80-luvun Synthesizer Greatest Hitsiä. Toteutuksessa on tällä erää onnistuttu, kerrottakoon.

Kappaleet on koottu varsin minimalistisin keinoin, ja jo rumpuloopin sisääntulo äänimaiseman päälle saa aikaan isommankin ihmeen tunnun. Samoin puolisävelaskeleen nostot ja pienetkin efektinyanssit tuovat kappaleisiin kiinnostavaa kerroksellisuutta. Tämän suuntainen musiikki on oiva muistutus siitä kuinka vähällä asiat voidaan saada toimimaan. Otettakoon siitä oppia niin elämässä kuin kalastuksessakin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-02-23
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.