Jenni Vartiainen – Ihmisten Edessä

Olen yllättynyt. Yllättynyt siitä, että Popstarsin kaltainen mätä formaatti voi epäsuorasti tuottaa jotain varteenotettavaa (joo, onhan toki PMMP, mutta se ei ole varsinaisesti sama asia). Gimmelistä tuttu Jenni Vartiainen siirtyy ensimmäisellä soololevyllään ilahduttavaan suuntaan: Ihmisten edessä on tummasävyistä, tunnelmallista ja vähäeleistä poppia.

Musiikkimedioissa rasittavuuksiin asti soitettu nimikappale lienee kaikille tuttu, kuten myös aiempi single Tunnoton. Molemmat ovat mainioita ralleja, ensin mainitusta tulee välillä vahvojakin Pet Shop Boys -viboja, kun Tunnoton taas vakuuttaa vahvalla tunnelmallaan ja banjomelodioillaan. Onnistumiset eivät onneksi jää singlelohkaisuihin, vaan albumi on miellyttävän tasainen.

Muista kappaleista suosikeikseni nousivat levyn avaava, herkkä Tuhannet mun kasvot sekä yhtä aikaa Sielun Veljet ja Super Marion linnateeman introllaan mieleen tuova Malja, joka ensin tuntuu muusta kokonaisuudesta irralliselta kappaleelta, mutta osoittautuu onnistuneeksi irtiotoksi enemmän kuiskaavaan lauluun ja kelluvaan tunnelmointiin luottavasta muusta kappalemateriaalista.

Ihmisten edessä on varsin lupaava alku Vartiaisen soolouralle. Neljäs tähti jää kuitenkin vielä saamatta. Vähän enemmän kappaleiden sisäistä vaihtelua olisin kaivannut, vaikka levy kokonaisuutena tasainen onkin. Nyt vähän pelkään, että levy ei tule kovin aktiivista kuuntelua kestämään. Lisäksi nykyajalle tyypillinen dynamiikan puute rassaa jonkin verran. Vaan joka tapauksessa viesti on tämä: jos singlet kolahtavat, kannattaa koko levy napata hyllyyn.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-01-14
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.