Michelle Darkness – Brand New Drug

End of Greenin keulahahmo Michelle Darkness on päättänyt lähteä sooloilemaan. Seurauksena tästä edessäni on albumi, joka kantaa nimeä Brand New Drug. Mitään kovin uutta ei Michelle ole keksinyt, vaan miehen – kyllä, miehen – tyyli on tuttua ja turvallista rokkaavaa goottimetallia. Levyn kansi on jo kumarrus Type O Negativen suuntaan, mutta aivan samassa sarjassa ei Michelle tämän levyn perusteella paini. Tyyli onkin lähempänä HIMiä tai The 69 Eyesia.

Michelle Darkness laulaa matalalta ja herran äänessä on riittävästi karismaa meneviin ralleihin. Levy onkin kasattu pääsääntöisesti rokkaavista veisuista, mutta muutama hitaampi kappale on myös lätylle eksynyt. Niistä ensimmäisenä kuullaan Joy Division -klassikko, Love Will Tear Us Apart. Siinä missä alkuperäinen versio tihkui ahdistavan kaunista epätoivoa, onnistuu Michelle yhdessä vierailija Hanna Pakarisen kanssa vesittämään kappaleen rumasti.

Levyllä on yhteensä kolme cover-vetoa. Jos ensimmäinen yritys epäonnistui, ei ole kehumista seuraavissakaan. Simon and Garfunkelin The Sound of Silence vedetään läpi vakailmeisenä tosikkoiluna, eikä alkuperäisestä herkkyydestä jätetä mitään jäljelle. Ramonesin Pet Sematary ei pistä korvaan enää aivan yhtä pahasti, mutta ei esitystä voi juuri kehuakaan.

On sääli, että levylle on saatu ahdettua sinne kuulumatonta lainatavaraa, sillä Michellen oma materiaali soveltuu miekkoselle huomattavasti paremmin. Levyllä on jopa muutama erinomainen raita. My Sweet potkaisee levyn käyntiin tarttuvalla otteella. Eikä levyn anti jää siihen, vaan herkkuja on ripoteltu myös matkan varrelle. Darklandcity ja etenkin Dopecrawler ovat kerrassaan mainioita biisejä, joita ei tarvitse hävetä kovemmassakaan seurassa. Levy päätetään vielä Forgotten Sunin mukana sopivan haikeissa tunnelmissa.

Brand New Drug on nauhoittu Suomessa, eikä jäljessä ole moittimista. Soundi on sopivan muhkeaa ja rouheaa ja tukee omalta osaltaan Michellen ulosantia. Levyä vaivaa ikävä kaksijakoisuus: se on parhaimmillaan nautinnollinen, mutta pahimmillaan painajaismainen kokemus. Ilman lainabiisejä kokonaisuus olisi huomattavasti parempi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-28
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.