Rollstons, The – Our Grain Could Fill Your Stadium

Pavement, Guided by Voices, Sebadoh… näihin jenkki-indien pieniin suuruksiin ei ole oikein missään muodossa tottunut törmäämään täällä Suomessa, paitsi ehkä sen oudon nukkavierun kaverin kaverin levy-hyllyssä, tai satunnaisesti MTV:n Alternative Nationilla. Tuon kaltaisten bändien laiskanoloinen ja hieman ruikuttava vaihtoehtomusiikki ei taida istua kovinkaan luonnollisesti tänne karskien hevimiesten pohjolaan. On siis yllättävää, piristävää ja hämmentävää kohdata tuosta Atlantin takaisesta perinteestä ammentava supisuomalainen rockyhtye.

Rock n’ Roll is ceremonial, The Rollstons julistaa heti alkuun Translate the Changessa, ja musiikki lähtee rullaamaan tavalla, joka ei hirveästi poikkea The Strokesista. Yhtäläisyydet kuitenkin vähenevät levyn edetessä ja vain lauluosuudet muistuttavat paikoin tuosta nykkiläisestä hittiyhtyeestä. Our Grain Could Fill Your Stadiumin pääpaino on lyhyissä ja letkeissä alt.rock–ralleissa, joiden maanläheisiä aiheita lähestytään lyyrisesti omintakeisella ja mieleenpainuvalla tavalla.

Mikko Valon (kitara, laulu) persoonallisen absurdit sanoitukset ovat ehdottomasti yksi The Rollstonsin vahvuuksista. Ne ovat tyyliltään yksinkertaisesti kirjoitettuja, pieniä huomioita ja oivalluksia. Still Life With Onions and Garlicissa tehdään erikoinen, mutta looginen erottelu: You are the garlic, and they are the onions. Did you say Life? How do you spell it? L-i-f-e. OK, got it ymmärretään So Realissa, jossa Pavementin vaikutus kuuluu kaikkein selvimmin. Levyn tarttuvin esitys on ehdottomasti Weekdays Are Schooldays, Weekends Are Mine, jonka Hey Ronnie! Why do you look so James Dio? -rallatusta on aivan mahdoton saada päästä kun se sinne kaikukoppaan kerran päätyy. Ihanteellisessa maailmassa kesähitit kuulostaisivat tältä.

Jyväskyläläisviisikko hoitaa soitannolliset seikat särmikkään vähäeleisesti ja tyylikkäästi. Kosketinsoittaja Panu Ahonen tuo touhuun erikoisempaa ilmettä vanhahtavilla, mutta vinkeillä soundeillaan. Nämä päästetään hetkeksi aikaa jylläämään Theme for OH5TYn discohenkisessä instrumentaalissa. Valo laulaa valloittavan melodisella äänellä, ja sortuu vain harvoin sellaiseen epävireisen ärsyttävään valitukseen, joka tuntuu amerikkalaisessa indieperinteessä olevan jonkinlainen standardi. Sen sijaan englannin ääntämyksessä olisi parantamisen varaa. Tai oikeastaan tuntuu siltä kuin mies osaisi ihan hyvin ääntää, mutta on liian cool ruvetakseen hienostelemaan. Vaikka tämä tavallaan sopii musiikin huolettomaan luonteeseen, rokottaa se joidenkin biisien kohdalla ratkaisevasti uskottavuutta.

Lopuksi minun pitää todeta ottaneeni The Rollstonsin debyyttilevyn kuunteluun suurin odotuksin. Nosturin Stupido-iltamassa yhtyeen meno oli vähintäänkin vakuuttavaa, ja orkesterin ympärillä pyörineeltä supinalta ei ole voinut välttyä. Mutta on jälleen todettava, että hypetys on perseestä, ja että kaiken maailman ennakko-odotukset pitäisi deletoida mielestään. Sillä Our Grain Could Fill Your Stadiumin pyörittyä muutamaan otteeseen soittimessa joutuu hieman pettymään. Kuuteentoista rentoon pyrähdykseen mahtuu joitakin loistoesityksiä, mutta enimmäkseen levy sisältää miellyttävää ja harmitonta vaihtoehtopoppista. Tämä siis ei ole se kevään tapaus isolla T:llä. Onpahan vaan mainio pieni indierock-platta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-05-10
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.