Die Krupps – Too Much History

Düsseldorfin Die Krupps on varmasti monelle metallin ja elektron ystävälle melkoinen outolintu. Vaikka yhtye on veivannut omaa linjaansa noilla kahdella mainitulla saralla jo vuodesta 1980, tuskin monikaan on yhtyeestä kuullut. Kaikkihan nyt Kraftwerkin samasta kaupungista tuntevat, puhumattakaan sitten jostain KMFDM:stä, joista valitettavasti jälkimmäinen sai jokunen viikko sitten erittäin traagisen tapahtuman myötä erittäin kyseenalaista julkisuutta Stray Bullet -kappaleellaan.

Pääjehuina tässä crossover-yhtyeessä ovat hääränneet Jürgen Engler ja Bernward Malaka, joiden aivoituksia tällä 25-vuotisjuhlakokoelmalla pääasiassa kuullaan. Levyt on jaettu kahteen genreosaan, joista yhtyeen alkuaikojen elektroninen musiikki on huomattavasti vähemmän massiivista ja raivoisaa kuin uudemman aallon industrial. Tuo elektroninen osasto on paljon puhuttua, mutta vähän kuultua electronic body -tavaraa, jossa jo silloin aistittavissa olleet sotilaalliset ja hyvinkin metalliset biitit pitivät hommaa otteessaan. Harmi vain, että ensimmäinen levy menee suhteellisen mitäänsanomattomissa merkeissä ohi.

Electron oppivuosien karahtaessa monotonisen toiston karikkoon pyrkii Vol II parantamaan metallinsa kera huomattavasti. Tosin ei Die Krupps ole millään muotoa mikään ajaton yhtye. Sen 90-luvun alussa kyhäämä industrial kuulostaa yhtä kolkolta kuin sen voi kuvitella tuon ajan vekottimilla kyhättynä kuulostavan. Metallipuolen avaava Metal Machine Music tuo oikeastaan myötähäpeän elektroniselta levyltä suoraan tälle kakkoskiekolle. Varsinaista teollisuusmusiikkia kyseessä onkin, sillä mainittu kappale kuulostaa siltä kuin se olisi tehty avarassa tehdashallissa paikalta löytyneitä kilkuttimia hakaten.

Mutta jotta homma ei menisi ihan ruoskimiseksi, niin sitten kun otetaan materiaalia Die Krupps II: The Final Option -levyltä, mieli kohenee reilusti. Herkkuhetket koostuvat yhtyeen kompaktimman albumin raidoista, joista varsinkin Crossfire ja Fatherland tarjoavat balsamia nostalgian auki repimille haavoille. Unohtaa ei tietenkään sovi Bloodsuckersia tai To the Hiltiä. Nyt minä muistan, miksi kuuntelin aikanani Die Kruppsia. Die Krupps on kuin varaukseton yhdistelmä Frontline Assemblyä ja Sister of Mercyä. Suosittelen tutustumaan tuohon uudempaan, eli metallisempaan tuotantoon, mikäli edellä mainitut yhtyeet yhdessä saattaisivat mielestäsi toimia.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-29
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.