Denigrate – Dismal Euphoria

Suomalainen Denigrate jatkaa debyytillään ensimmäiseksi singleiksi valittujen Guardian (of the Bitter Sea) ja Everything counts -kappaleiden linjoilla. Mombasa on jäänyt taakse, ja tilalle on tullut yhdentoista biisin verran melankolista ja rokahtavaa metallia, josta useamman vuoden soitto- ja sävellyskokemus kuuluu selvästi läpi.

Erityisen rankasta musiikista ei ole kyse, mutta kaikessa radioystävällisyydessäänkin levyn nopeatempoisemmat, hittipotentiaalia osoittavat kappaleet ovat mukavan tarttuvia ja mieleenpainuvia. Nopeat biisit nojaavat yksinkertaisten riffien voimaan, kun taas hitaammat hetket kulkevat eteenpäin Katatonia-tyylisin rassikitaroin sekä puhtain vokaalein. Väliin heitellään akustisia kohtia ja sooloja.

Kahden kitaran, basson ja rumpujen voimalla on saatu aikaan varsin hyvältä kuulostava soundi, eikä lopputulos kaipaa minkäänlaisia syntikoita. Vokalisti Micko Hell vaihtelee sujuvasti Ville Valoa muistuttavasta puhtaasta joikaamisesta miehekkäämpään Paradise Lost -örinään, joista jälkimmäistä soisi olla paljon enemmänkin. Kaiken kaikkiaan menevää tavaraa, joka kaipaisi pientä vaihtelua ollakseen vielä menevämpää.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-06-17
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.