Cult – Born Into This

90-luvun alusta tähän päivään Cultin toiminta on ollut kausiluonteista. Ian Astbury ja Billy Duffy ovat tahoillaan puuhailleet kaikkea pientä: Duffy muutamassa sooloprojektissaan ja Astbury keikkaili Ray Manzarekin ja Robby Kriegerin kanssa Doors-tribuutissa. 2000-luvulla kaksikko sai aikaan vain aliarvostetuksi jääneen Beyond Good and Evilin G’n’R ja Velvet Revolver -rumpali Matt Sorumin kanssa vuonna 2001. Bändillä meni silloin sukset ristiin silloisen levy-yhtiönsä Atlanticin kanssa, ja heiltä evättiin kaikki mainostus ja radiosoitto.

Merkillistä Cultissa on ollut aina se, että jokainen levy on uudistunut ja mennyt eteenpäin. Brittiläistyylisestä goottirockista bändi liikahti kohti jenkkiläistä hard rockia, jonka jälkeen tyyli muuttui introvertimmaksi, henkilökohtaisemmaksi ja moniulotteisemmaksi. Bändi on kulkenut määrätietoisesti omaa polkuaan eteenpäin tähän asti, vaikka suosio jäi 80-luvulle Loven, Electricin ja Sonic Templen varaan. Born into This ei ole enää seuraava askel eteenpäin, vaan enemmänkin pastissi tai yhteenveto Cultin koko tuotannosta.

Levyn yleisilme ja soundimaailma tuovat mieleen vuoden 1994 nimikkolevyn Cult. Virkistävänä uutuutena on rumpali John Tempesta, joka on tunnettu lähinnä thrash-piireistä. Astburyn sanoitukset pyörivät Ceremonyn kaltaisen luontospiritualismin ja valitettavasti myös Beyond Good and Evililtä tutun kantaaottavuuden ympärillä. Duffyn kitarointi on puolestaan eniten velkaa bändin alkuajoille. Esimerkiksi radiosoittoakin saaneen Illuminatedin säkeistö muistuttaa She Sells Sanctuarystä ja zztopmainen soolo voisi löytyä Electriciltä. Tuoreempaa biisimateriaalia edustaa keskinkertainen balladi Holy Mountain, jonka pelastaa Astburyn parhaimmillaan jopa Johnny Cashiä muistuttava karisma.

Levyn ongelma on, ettei yksikään biisi nouse varsinaiseksi helmeksi. Ensimmäinen sinkkulohkaisu Dirty Little Rockstar on selkeästi tarttuvin ja radioystävällisin veto, mutta melko yhdentekevä sellainen. Laatu on kuitenkin tasavarmaa. Cult on tehnyt aikanaan eräitä maailman kovimpia rock-levyjä, eikä taito ole täysin ruostunut. Astburyn laulusta on karissut nuoruuden villiys ja huuma, mutta sen korvaa karisma, jonka vertaista ei monellakaan nykyajan laulajalla ole. Jotenkin jää vain sellainen tunne, että Born into This olisi voinut olla paljon parempikin levy. Yhtä kaikki, tällaisenaankin se piristää vannoutuneen Cult-fanin ankeaa syksyä kummasti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-25
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.