Scandinavian Music Group – Missä Olet Laila?

Ultra Bran rokkisektion pohjalle aikaa sitten kasattu SMG alkaa vihdoin löytää paikkaansa itsenäisenä ja mielenkiintoisena yhtyeenä. Efektoidut sähkökitarat pois, banjot käteen ja tunne pintaan. Siinä resepti, jolla saadaan keitettyä yksi tämän vuoden parhaista suomenkielisistä levyistä. Kantriksi haukkuminen ei tekisi oikeutta tälle riisutun kauniille, luonnonmukaisesti valmistetulle suomipop-levylle.

Levy on täynnä helposti omaksuttavia, hoilaamaan laittavia kappaleita. Radiossakin tiheään soinut maalaisromanttinen Vieläkö soitan banjoa on nappisuoritus, vaikka alleviivaakin typerästi Joel Melasniemen banjonsoittoharrastuksen alkamista. Pysäyttävän kaunis Lopulta olemme kuitenkin yksin saa haukkomaan henkeä. Kappale on niin hauras, että koko ajan saa pelätä, että yksi väärä ääni rikkoo korttitalon. Näin ei tietenkään koskaan tapahdu tälle levyn parhaalle biisille. Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana on yhdistelmä napakkaa lyriikkaa ja kekseliästä sovitustyötä. Hienosti rytmitetty kappale laittaa hymyilemään. Tahdon uudet silmät tuo mieleen rippikouluissa laulettavat nuorten gospel-kappaleet, mutta istuu kokonaisuuteen kohtuullisesti.

Yleisilme levyllä on kesäinen ja luonnonläheinen. Rehellinen ote on hyvä ja aito valinta, eikä vanhoja kitaravalleja tule kenelläkään ikävä. Kantrisoittimien tarkoituksenhakuinen viljely pysyy kohtuullisen hyvin hallinnassa ja puolustaa kappaleissa paikkaansa. Levyn tyyli on hyvä, mutta tuntuisi ankealta kuulla ensi levyllä samoja aseita. Kantrin kanssa flirttailevana teemalevynä tämä toimii erinomaisesti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-12-07
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.