Pooma – Persuader
Helsinkiläisen Pooman musiikista voisi kirjoittaa kahdella tavalla: voisi joko hyvän matkaa ihmetellä, miten kesti näin kauan saada suomalainen debyyttialbumi, joka kuulostaa näin eteeriseltä ja kauniilta – ja lisätä samaan lauseeseen, miten vanhalta Pooma kuulostaakaan vuonna 2007, jos sen musiikkia vertaa tyylilajin muihin tekijöihin. Toisaalta voi unohtaa sen, mitä muualla on jo tehty ja keskittyä siihen, miten Persuader onkaan taitavasti koostettu ja hienosti sävelletty julkaisu. Siis siihen, miltä Pooma kuulostaa.
Persuader on kaunista musiikkia, eikä se missään vaiheessa tunnu haluavan häiritä kuuntelijaansa. Silloin kun ääni särkyy, sen kuulikin särkyä, se ei häiritse. Kappaleet soljuvat lomittain läpi levyn, mistä johtuen Persuader onkin kokonaisuutena tärkeämpi kuin kokoelmana yksittäisiä kappaleita. Saatekirje ehdottelee levystä ”täydellistä soundtrackia pitkille ja pimeille talviöille”. Minä en sitoisi levyä vuodenaikoihin, mutta vuorokaudenaikoihin kyllä: tuntuu kuin levyä kuunnellessa olisi tarkoituskin nukahtaa viimeisen kolmanneksen aikana. Minä rakastan näitä, unialbumeita.
Levy alkaa vahvasti. If May Starts Tomorrow käy hyvästä käyntikortista sille, mitä Pooma tekee. Musiikki leijailee ja Tuire Lukka laulaa huomaamattoman itsevarmasti. Levyn huippu nousee keskelle. Kuudes kappale Through the Calm on samalla levyn tummin ja kaunein hetki, ja kappaleen jousisovitukset saavat joka kerta elämän ympärilläni pysähtymään. Olen jousisovitushuora. Kappale muuttuu vauhdissa nimikappaleeksi, joka jatkuu omaan äänekkäämpään huippuunsa The Shore -kappaleen myötä. Pooma soljuu, mutta hyvällä tavalla. Eikä kappaleiden taso laske siinäkään vaiheessa, kun huomaa nukahtaneensa…
Jos Persuaderista kirjoittaisi pari vuotta liian myöhään ilmestyneenä genrelevynä, pitäisi alkaa miettimään nimiä. Isoista Sigur Rós, Portishead ja Radiohead, hieman pienemmistä Under Byen ja Múm sekä tuntemattomista Mar ja Sara Lunden sopisivat kaikki samalle lavalle Pooman kanssa. Ja mitä näitä nyt on. Poomalla on kuitenkin hieno ja vahva oma näkemys siitä, mitä se haluaa tehdä.
Persuaderia kuunnellessa tuntuu, ettei yhtyeellä olisi jäänyt mitään saavuttamatta sitä tehtäessä. Toivonkin, ettei yhtye tästä eteenpäin pyrkisikään tekemään musiikkia paremmin, vaan pikemmin eri lailla, uusin päämäärin.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-07
Arvostelija : Teemu Lampinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.