Svartsot – Ravnenes Saga

Svartsot Tanskasta pääsee yllättämään puun takaa ensimmäisellä albumillaan, vaikka jo levyn aihepiiri tuttuine hugineineen ja munineineen kertoo, että ruutia ei ole turhaan lähdetty keksimään uudestaan. Musiikki on aika tavanomaista, hieman keskitempoista nopeampaa melodista folk metalia. Laulupuoli on matalaa, death metal -mallista örinää, joka on tässä genressä hieman epätavallisempaa, mutta siihen se sitten jääkin. Örinälaulut ovat myös levyn ainoa hieman äärimmäisempiin metallityyleihin viittaava seikka. Muuten levy on aika pitkälle aika perinteistä folk metal -riffittelyä, tuoden ajoittain mieleen jopa kotoisan Ensiferumin. Folk-melodiat ovat luonnollisesti hieman tutun kuuloisia, mutta se tuntuisi olevan välttämätöntä tämän tyyppisessä musiikissa. Soitinkatras on tavanomainen kaksi kitaraa, basso ja rummut vahvistettuna huilulla. Mitään paisuttelua ei levyllä juurikaan kuulla, eli puhtaita kuoroja tai minkäänlaista “sinfonisuutta” levyllä ei kuulla. Ratkaisu on mukavan maanläheinen.

Levy on harvinaislaatuisen tasainen kokemus, joka on materiaalin kannalta hyvä asia, mutta yleisen variaation kannalta hieman häiritsevä. Biisejä on joskus hieman vaikea erottaa toisistaan, vaikka laadullista heittelyä ei pääse tapahtumaan. Tempoissakaan ei juuri löydy variaatiota, muutamia kappaleita lukuun ottamatta. Liiallinen samankaltaisuus ei kuitenkaan pääse ärsyttämään liikaa ja tasapaksuuden sudenkuopat onnistutaan välttämään juurikin onnistuneen materiaalin avulla. Ainoastaan sovitukset olisivat kenties tarvinneet vähän enemmän miettimistä. Joissakin kappaleissa huiluosuudet tuntuvat nimittäin hieman päälle liimatuilta, aivan kuin koko muu levy olisi äänitetty etukäteen ja vasta jälkeenpäin olisi päätetty, että “Hei, tää huiluhan oliskin kiva”.

Ravnenes Saga on ehkä helpoin tähän mennessä arvostelemistani levyistä. Se ei pahemmin tarvinnut kuuntelua avautuakseen ja oikeastaan arvostelun olisi hyvin mielin voinut kirjoittaa jo toisen, ellei jopa ensimmäisen kuuntelun jälkeen. Levy etenee vaivattomasti ja tätä voisi melkeinpä kutsua easy listening -metalliksi, jos ilmaisuun ei liittyisi niin paljon negatiivista painolastia. Tällainen helppous kuitenkin on myös hieman epäilyttävää: voi olla mahdollista, että levyn materiaali kestää ajan hammasta normaalia heikommin, vaikka noin kymmenen kuuntelukerran siitä ei vielä näykään merkkejä. Nippa nappa alle viiden tähden levy.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-09
Arvostelija : Jukka Jääskeläinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.