Equimanthorn – Exalted Are The 7 Throne Bearers Of Ninnkigal

Teksasinkelttiläinen black thrash -bändi Absu on monelle tuttu, mutta osin saman jäsenistön vain vuotta myöhemmin perustama Equimanthorn on jäänyt tuntemattomammaksi. Sikäli tämä ei ole ihme, sillä Equimanthornin dark ambient ei välttämättä kolahda nopeaan tykitykseen tottuneille Absu-faneille. Yhtäläistä bändeissä onkin vain nojautuminen okkultismiin ja sumerilaiseen mytologiaan.

Vaikka Equimanthorn on ollut pystyssä jo 15 vuotta, sai se nyt ulos vasta kolmannen levynsä. Menoa luultavasti vauhditti Absun jääminen telakalle ja rumpalilaulaja Prosciptorin eroaminen Melecheshistä. Absu tosin tekee pian paluuta uudella miehityksellä, jonka ainoaksi alkuperäisjäseneksi Prosciptor jää. Equitant jatkaa kuitenkin Prosciptorin kanssa Equimanthornissa, joten mistään välirikosta miesten kesken tuskin on kyse.

Se tilannekatsauksesta, ja sitten asiaan.

Exalted Are the 7 Throne Bearers of Ninnkigal on periaatteessa instrumentaalirituaali. Laulua ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole, vaan sanoitukset on toteutettu narraatioina biisien alkuihin. Levyn tunnelma velloo eteerisesti eteenpäin maalaten mystisen itämaista äänimaisemaa, joka on paikoitelleen todella kuumottava ja demonista. Ja kun kyseessä on enimmäkseen ambient, ovat rytmisyyttä sisältävät kohdat harvassa. Tämä on sinänsä harmi, sillä Prosciptorin ansiot rumpalina eivät rajoitu vain metalliin, vaan mies on myös melkoinen virtuoosi perinteisempien perkussioiden takana. Toisaalta, kun napatanssin taustamusiikkia levystä ei saa, on pidättyväisyys paukutukseen suhteen hyvästä.

Vaikka välillä äänimaailmaa luodaan oikeilla soittimilla, ovat koneet silti suurimmassa osassa. Hitaasti kehittyvää ja kosmisen tunnelmallista levyä on taiten maustettu itämaistyylisillä huiluilla ja kielisoittimilla. Hidastelua on paikoin liikaakin, ja levylle tuntuu jääneen turhaa löysyyttä. Tämä ei ole kuitenkaan suuri synti, sillä tunnelma pysyy tiiviinä paria lipsahdusta lukuun ottamatta. Ja tuskin Equimanthorn on ylipäänsä tavoittelemassa tarttuvia ja tiiviitä radiohittejä.

Levyä kehotetaan kuuntelemaan vain kynttilänvalossa, mikä kuvaakin hyvin sen luonnetta. Synkkä, eteerinen ja mystinen ambient ei oikein toimi paikassa kuin paikassa, mikä saattaakin muodostua ongelmaksi, sillä ainakaan itse en keksi monia tilanteita, joissa levyä tulisi kuunneltua. Se on todennäköisesti parhaimmillaan esimerkiksi H.P. Lovecraftia lukiessa – niin, kynttilänvalossa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-14
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.