Apocalyptica – Worlds Collide

Suomen musiikkiviennin ykkösnimen tittelistä tiukasti taisteleva Apocalyptica luottaa kuudennella levyllään vahvasti vierailijoiden voimaan. Sinänsä idea on varsin hyvä, sillä pidemmän päälle yhden elementin ympärille rakentuva instrumentaalimusiikki tuppaa käymään puuduttavaksi. Nyt mukana on kuitenkin niin paljon vierasta materiaalia, että bändin sellotaiteilu on jätetty hetkittäin pahasti populaarimpien elementtien varjoon. Onneksi laulua ei ole kuitenkaan ängetty jokaiselle raidalle, mikä tekee levystä loppujen lopuksi varsin siedettävän.

Avausraita World Collide jyrää eteenpäin vahvan teeman saattelemana, eikä varmasti jätä kylmäksi Apocalyptican heveimmästä puolesta pitäviä. Samanoloinen, joskin huomattavasti leijailevampi, on sen seuraaja Grace, jonka jälkeen tunnelma laskee kuin lehmän häntä, kun vuoron saa I’m Not Jesus -sinkku. Sen tulkitsee kyllä ihan mukavasti Corey Taylor, mutta muuten biisi on kuin mitä tahansa kevyttä ja radioystävällistä poprockia. Alamaailman Vasarat vahvasti mieleen tuova Ion toimii jälleen asiallisesti, kun taas Till Lindemannin laulama Davie Bowie -saksannos Helden olisi ehdottomasti kuulunut ennemmin Rammsteinin kuin Apocalyptican kiekolle.

Kokeellisemman Stroken jälkeen vuorossa on levyn onnistunein vierailijaraita. Kyse on Dave Lombardon paukuttamasta Last Hopesta, joka on epäilemättä tiukinta Apocalypticaa ikinä. Sitä ei ole onneksi menty pilaamaan turhalla laululla, kuten on käynyt sitä seuraavalle I Don’t Carelle, melankoliselle biisille, joka toimisi huomattavasti paremmin ilman Adam Gontierin tylsää laulua. Oikeisiin uomiin palataan vielä pelkkien sellojen ja rumpujen varaan luottavalla Burnilla. Ihan toimivia ovat myös Cristina Scabbian tuskaisesti tulkitsema S.O.S. (Anything But Love) sekä jytinää ja haikeaa fiilistelyä hyvin sekoittava päätösraita Peace.

Apocalyptica on kulkenut pitkän tien Metallicaa kierrättävästä projektista oikeaksi bändiksi. Se on kehittänyt kokonaan oman musiikkityylin (“sellometallin”), mikä on todella kova suoritus. Worlds Collidella yhtye (vai levy-yhtiö?) on kuitenkin tehnyt harmittavan paljon myönnytyksiä perinteisen populaarimusiikin suuntaan kenties entistä laajempien yleisömassojen toivossa, ja näin ollen osa bändin omaperäisestä imagosta on menetetty. Eicca Toppisen vahvat sävellykset muutamalle instrumentaaliraidalle valavat kuitenkin uskoa siihen, että jonain päivänä Apocalyptica voi hyvinkin vielä tehdä albumin, jolla se kuulostaa puhtaasti itseltään.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-10-07
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.