Disturbed – The Sickness

Tämän amerikkalaisporukan ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) pitkäsoitto julkaistiin jo vuonna 2000. Muutamia levyjä eksyi Suomeen jo silloin, ja ehdin jo ko. tuotokseen tutustua ja tykästyä. Nyt, ilmeisesti uutta pitkäsoittoa odotellessa, on levy julkaistu Suomessakin. Edelliseen versioon on tullut muutamia mukavia bonuksiakin: yksi studiobiisi ja neljä livebiisiä. Disturbedin peruskonsepti on tyypillistä nykyajan nu-metallia ja rähinärockkia. Pientä räp-vaikutetta löytyy, mutta laulaja / huutaja / räppääjä David Draiman ottaa onnistuneesti selvän pesäeron mihinkään hip hoppiin viittaavaan.

The Sicknessiä on vaikea sanoin kuvailla niin, että kuvaus tekisi oikeutta levylle. Levyllä ei ole mitään mullistavaa, soitto ja saundiktin ovat keskivertoa ja Draimanin äänenkäyttöä lukuunottamatta mitään erityisen hyvää on vaikea sormella osoittaa. Sanoituksetkin ovat paikoin lievästi korneja; eräässä kappaleessa laulaja uhkaa varsin selväsanaisesti tappaa äitinsä yms. typerää. Muutenkin lyriikat liittyvät lähes jokaisessa mahdollisessa käänteessä väkivaltaan, ja jopa kappaleiden nimet ovat tyyliä ‘violence fetish’. Sanoituksia tutkiessa voi todeta heti bändin olevan amerikkalainen. Vain jenkkien tekopyhyys voi aiheuttaa tällaisen ‘rankkuuden’. Sanomattakin lienee selvää, että tutkitusti myyntiä lisäävä ‘Parental Advisory’ -lätkä on löytänyt tiensä myös tämän nauhoitteen kanteen.

Mikä The Sicknesistä sitten tekee hyvän? Suomeksi: tämä levy rokkaa. Jokainen biisi on todella tinkimätön, ja vaikka huolimattomasti kuunneltuna on erottavinaan erityisiä hittejä, myöhemmin huomaa että jokainen kappale on potentiaalinen suosikki. Vaikka riffit ovat jokseenkin peruskamaa, on bändi saanut homman toimimaan tolkuttoman hyvin. Yhtään täytebiisä levyltä ei löydy, ja koko paketin voikin kuunnella helposti kerralla läpi. Coverikin levyltä löytyy – Tears for Fearsin kamala kasari-hitti ‘shout’, joka on vääntynyt esikuvaansa huomattavasti kuunneltavampaan muotoon. Muiden lyriikoiden varjossa ja laulajan loistavan äänenkäytön ansiosta ko. biisin ‘I’d really like to break your heart’ -kohta kuulostaa hieman alkuperäistä tarkoitusta konkreettisemmalta uhkaukselta.

Levyä on helppo lähestyä ja siitä pitää miltei välittömästi. Empä ihmettelisi jos oikealla markkinoinnilla tältä levyltä saisi Suomeen pienen radiohitinkin. Jotenkin The Sickness hakeutuu soittimeen yhä useammin kuin varkain, ja yht’äkkiä huomaa että Disturbedista on tullut pakollinen osa jokaisia illanistujaisia. Minidisc-versiokin tulee nykyään kaapattua varsin usein työmatkojen harmautta helpottamaan. Pakko sanoa, että muutama olut ja hyvä seura nostaa tämän levyn arvoa täyteen viitoseen. Suosittelen tätä teosta kaikille hiemankin raskaamman tai menevämmän musiikin ystävälle. Ihme on, jos ei tukka ala heilua.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2002-10-27
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.