Various – Kuudes Ulottuvuus
Alavuden Rock-yhdistys on perinteisesti tukenut paikallista bänditoimintaa muun muassa julkaisemalla kokoelmalevyä paikallisten muusikoiden hengentuotteistaan. Kuudes ulottuvuus on nimeään mukaillen järjestyksessään kuuden levy. Levylle on otettu musiikkia viideltätoista bändiltä tai artistilta, biisejä kertyy kaikkiaan 23 ja soitto raikaa yhtämittaisesti lähes 80 minuutin ajan. Levyn musiikillinen skaala vaihtelee ihan laidasta toiseen laitaan, joka osaltaan hankaloittaa lätyn nautintohakuista kuuntelua. Toisaalta sitä ei yleensä näillä promomielessä koostetuilla levyillä saavuteta muutenkaan.
Kuudes ulottuvuus pitää sisällään lähes yksinomaan tuntemattomia tulevaisuuden lupauksia, jos siksi halutaan näitä bändejä sanoa. Vain doom metal -orkesteri The Lust I Seek on entuudestaan tutumpi rymittymä sekä suomirockia soittavan Normaalimäki-bändin nimi on tullut esiin ennenkin jossain toisessa yhteydessä, ja onpa bändi ollut mukana myös Rock-yhdistyksen aiemmilla kokoelmilla.
Enemmän pilkottaessa levyn sisältöä kerrottakoon, että Scavenger soittaa ihan kelvollista thrashia, joskaan siinä ei ole mitään uutta. Bändi voisi vaihtaa nimensä, sillä samanniminen levyttänyt ryhmä löytyy isosta maailmasta. Mika Ljäs Und Seine Falsche Medikation esittää hämäävästä nimestään huolimatta suomenkielistä Eppu Normaali -tyylistä kamaa, kun taas Masquerage kuulostaa jo varsin hyvälle englanniksi lauletulla rockillaan, tätä voisi kuulla mielellään enemmänkin. Metallibändin Morgue biisissä on ihan mukavasti menoa, vaikkakin yhtäläisyyksiä moneen muuhun ryhmään löytyy melkoisesti. Ovatko bändit Parasta Ennen ja Melankolia-Orkesteri vakavasti ostettavia vai liikkeeellä huumorilla? Molemmilta levyllä on kaksi biisiä. Parasta Ennen -bändin ensin kuultava Tunkeilija on raskasta rockia vähän Trio Niskalaukaus -hengessä kun taas Kuudes kesä on kevyttä svengaavaa rockia. Niin ikään Melankolia-Orkesterilla Rannalla on kaunis melodinen balladinomainen fiilistelypala, kun taas Vahva kuulostaa Popedalle. Biiseillä on siis ero kuin yöllä ja päivällä tyylillisesti sekä tunnelmiltaan.
Kymmeneltä platan ensimmäiseltä bändiltä mukaan on kelpuutettu vain yksi raita, kun taas viimeisenä kuultavalta Normaalimäeltä biisejä on peräti seitsemän. Hieman outoa sinänsä, sillä levyn taso ei parane edes mitenkään mainittavasti loppua kohti.
Kaiken kaikkiaan Kuudes ulottuvuus ei tule jäämään kokoelmana suuren suurena kulttuuritekona tämän maan rockhistoriaan, ehkä alavutelaisille tunnearvo on sitäkin tärkeämpää ja onpa paikallisilla yhtyeillä ainakin joku mahdollisuus saada ääntään kuuluville laajemmalle leviävälle levylle muiden bändien kanssa. Ja mitä tulee sisältöön ja sen toimivuuteen, nythän kaikki metalli- ja popbändit ovat ripoteltu hujan hajan sekaisin sinne tänne, joka ei välttämättä palvele kuulijaa ainakaan positiivisesti. Levy voisi toimia paremmin, jos se alkaisi esimerkiksi rauhallisemmalla kamalla ja muuttuisi loppua kohti rankemmaksi, tai miksei toisinkin päin. Myös tuotantojen tasot vaihtelevat kappeleiden välillä melkoisesti. Muun muassa Pikkupahan biisi iskeytyy eetteriin paljon hiljempaa kuin muiden, levy lieneekin koottu suoraan bändien demobiiseistä.
Jää nähtäväksi, mitä seitsemäs kokoelma tuo tullessaan.
Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2007-12-07
Arvostelija : Petri Klemetti
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.