Foreshadowing, The – Days Of Nothing

Italiassa osataan myös synkistellä. Saapasmaasta ponnistava The Foreshadowing on kasannut albumilleen kymmenen biisiä varsin pätevää goottimetallia. Genressään yhtye edustaa kevyempää ja popimpaa linjaa. Levyllä ei kuulla koomisuuden rajamailla kieppuvaa matalaa laulua, vaan Alessandro Pace (tunnetaan myös nimellä Alex Vega) hoitaa laulupuolen tyylillä, josta tulee paikoin hämmästyttävän paljon mieleen Depeche Mode.

Days of Nothing on kaikin puolin tyylikäs pakkaus. Soundit eivät jätä toivomiseen varaa, vaan studiossa on tehty huolellista jälkeä. Kliinisyyden peikko onnistutaan pitämään kuitenkin riittävän kaukana. Kappaleista on koukkuja ja hittipotentiaalia löytyy. Esimerkiksi Departure puolustaisi paikkaansa laajemmassakin radiosoitossa. Levyn alkupää tarjoaa useampia kohokohtia: etenkin Death Is Our Freedom ja Eschaton maalaavat synkkämielisten taivaalle uhkaavia myrskypilviä.

The Foreshadowing tietää, mitä tekee. Se operoi kapealla alueella, mutta onnistuu säilyttämään kiinnostuksen koko albumin ajan. Loppua kohti mentäessä täsmäiskut käyvät harvemmiksi, mutta perustaso pysyy onneksi kohtuullisen korkealla. Levyn kesto on jätetty inhimilliseksi, sillä pituutta lätylle kertyy reilut viisikymmentä minuuttia.

Miksi vain kolme pistettä? Days of Nothing on siitä miellyttävä levy, että sen kuunteleminen on helppoa. Se paljastaa sisimpänsä nopeasti ja suorastaan kutsuu kuulijan luokseen. Tärkein kysymys levyn kohdalla on, koskettaako se aidosti. Albumia on kyllä mukava kuunnella, mutta se uppoaa liian helposti levyhyllyn kätköihin. Levy on näennäisesti pätevä, mutta sisällöstä puuttuu aito kärsimys. Se, joka tuntuu sisimmässä asti.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-12
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.