Levyarvostelut

Various – Garage Sale

Jos mitään ulkopuolista tahoa ei kiinnosta julkaista oman orkesterin musiikkia, omakustanteen tekeminen on ilmeisen varteenotettava vaihtoehto saada omaa ääntä eettereihin. Pääkaupunkiseudulta ponnistavat kaveribändit Blossom Hill, The Re-tards, King Star ja Lame Duck hokasivat homman, ja tuloksena on 12 biisin Garage Sale -kokoelma. Mukana on kolme biisiä per orkesteri, ja valtaosa kipaleista on ennen julkaisemattomia.

Kaikki triot soittavat perinteisiin luottavaa punkrokkia muun muassa Green Dayn hengessä. Koska tarkoitus on mainostaa omaa ja kavereiden musiikkia, on syytä odottaa, että kokoelmalle valitut biisit edustavat samalla pumppujen uusien biisien parhaimmistoa.

Kokoelman aloittava Blossom Hill on kierrellyt Eurooppaa ja soitellut alkuaikoinaan muun muassa vallatuissa taloissa – selvä katu-uskottavuuden merkki siis. Kolmen biisin perusteella ei ole vaikea kuvitella, että keikoilla tosiaan painetaan hikeä säästelemättä, vaikka varsinainen villiintyminen ei ole levylle asti tallentunutkaan.

The Re-tardsin biisi Short Fuse on nimensä veroisesti noin puoliminuuttinen rykäisy, mutta Finalizing with Dynamitesta saa jo hitusen paremman kuvan bändin touhusta. Kaahoa riittää, mutta silti ei kompastuta.

Jo aiemmin ylistämäni King Star ei petä tälläkään kertaa. Solisti Bobbyn persoonallinen ääni jaksaa kannatella myös astetta vitsikkäämmän Sieg Heil to the Brotherin, vaikka kyseinen raita tuskin tulee olemaan se, jonka perusteella joku joskus (toivottavasti) solmii sopimuksia kuningastähtien kanssa.

Parhaiten Garage Salella edustaa Lame Duck, jonka biisit kuulostavat äänityslaatua myöten muita valmiimmalta. Toisaalta Lame Duckin biisit eivät ole niin räyhäkkäitä punkpyrähdyksiä, että soundin puuroutumista pääsisi tapahtumaan.

Hitsin hyviä bändejä kaikki, mutta jokainen huutaa omaa kokopitkää. Vaikka jokaisella on mukana jokunen oma, kekseliäs koukku myös Garage Salella, bändin todellinen potentiaali tulee esille vasta oikean kokonaisuuden yhteydessä. Muutama peruskiva kipale samantyylisiltä orkestereilta aiheuttaa sen, että kuulija ei enää pysy perässä, kuka on kuka. Täyspitkällä albumilla kaikilla olisi mahdollisuus tuoda esille omia tavaramerkkejään, jotka erottaisivat bändit paitsi esikuvistaan, myös toisistaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-12-28
Arvostelija : Anne Salomäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.