Between the Buried And Me – Colors

Between the Buried and Me on viidennen kerran liikenteessä pitkäsoittonsa kanssa karusellimetallin äkkiväärässä huvipuistossa. Puistossa, jonne ainakaan epileptikkojen ja krapulaistan ei kannata itseään kovinkaan hanakasti työntää. Siellä on kirnuja, vitkuttimia, vekkuloita ja ennen kaikkea karuselleja.

Vuonna 2000 perustettu yhtye on niittänyt enemmän ja vähemmän mainetta metallimaailmassa sekoittelemalla omaan spydäriinsä lähes kaikkea mahdollista erilaisten tyylisuuntien väliltä. Tyylirikkoa, ainakin toisten mielestä. Miten muuten oikeastaan voi edes rikkoa tyyliä, jos sitä ei varsinaisesti edes ole?

Albumi on raskas kokemus, vaikka sen matkalle mahtuu herkempää kosketusta, kuten vaikka 13 minuutin (!!) Ants of the Sky -eepoksessa. Kappaletta on lähes mahdotonta kuvailla sen mielivaltaisen tunnelman vuoksi. Sen verran voin sanoa, että tunnelmat vaihtelevat countrysta Carlos Santanalle ominaiseen kitarointiin ja siitä taas öykkömöykän kautta tilutteluun.

Kieltämättä yhtye on kaikessa kakofonisuudessaan ajoittain varsin mielenkiintoinen ja omaperäinen, mutta kyllä haahuilua on levyllä suorastaan kohtuuttoman paljon. Siitä joudun snadisti rokottamaan, mutta kokonaisuutena jollain perverssillä tavalla yhtye saa sekä sympatiat että soitannolliset pisteet. Materiaali itsessään on kuitenkin se, joka ajoittaisessa soittotaito- ja kaaosmasturboinnissaan vetää pakastehernettä kohti kärsää.

Kieron musiikin pahana puolena on se, että eräänlaisen alkuihastuksen, tai vastavuoroisesti vihastuksen, jälkeen kiinnostusta on melko hankala ruokkia jatkossa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-05
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.