Blueintheface – Until You Are

Helsinkiläisellä Blueinthefacella on hyvät saumat levitä suuremman kansan tietoisuuteen – vaikkei ehkä vielä tällä laakilla. Nelivetoisen bändin ensimmäinen omakustanne-EP Until You Are pitää sisällään kolme tuoretta rock-rykäisyä, joissa mausteena on käytetty poppia ja hiukan grungea. Paketti on tehty huolella alusta loppuun saakka: soundit ovat kunnossa, painetut kannet näyttävät hyvältä, ja avuksi on hankittu ulkopuolinen tuottaja. Homma ei siis ainakaan kaadu yrityksen puutteeseen.

Vaikka bändi on nykyisellä kokoonpanollaan ollut pystyssä vasta vähän yli pari vuotta, on sillä kappaleissaan omaksi tunnistettava synkähkö tyyli, joka pohjautuu yksinkertaisiin kitarariffeihin sekä vokalisti Miran soundiin. Soittajista plussapallot putoavat rumpali Harrille, jonka pinkeät kompit antavat kappaleille hyvän pohjan. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen parhaiten biiseistä jäi mieleen viimeinen, Never Enough, jonka punaisena lankana toimii samaa lausetta hokeva kertosäe. Myös tarkemman perehtymisen jälkeen voi todeta biisin olevan ehdottomasti levyn toimivin veto, jonka viitoittamaan suuntaan bändin kannattaisi tulevaisuudessa pyrkiä. Levyn kaksi muuta rallia ovat sitä peruskauraa, eli “ihan kivoja”. Ylipäätään koko levystä jää aika laimea fiilis, sillä tietynlainen uskallus ja yllätyksellisyys loistavat poissaolollaan. Kaikki kolme rallia rullaavat turvallisen tasaisella tempolla, lähestulkoon vailla koukkuja.

Laulumelodiat kaipaisivat myös ehdottomasti lisää ulottuvuuksia, ja kappaleisiin saisi helposti syvyyttä stemmoilla, sillä tarvittavaa osaamistakin näyttäisi löytyvän. Yhtyeen kannattaisi myös vakavasti harkita angstikohtien tarpeellisuutta biiseissä, sillä Miran vihaisempi ulosanti kuulostaa hieman teennäiseltä ja pakotetulta. Kun tähän vielä lisätään huteralla pohjalla oleva englannin kielen ääntäminen, kuulostaa rääkyminen välillä iskää vastaan kapinoivan jurrisen teinin mielenosoitukselta. Sääli, sillä rauhallisempi laulanta kuulostaa huomattavasti paremmalta ja luonnollisemmalta, eivätkä ääntämisongelmatkaan ole niin korvaanpistäviä.

Bitf ei missään nimessä ole huono bändi. Soittotaidoista tai motivaatiosta ei tämän esityksen perusteella ole puutetta, mutta bändin sävellykset tarvitsisivat pienen potkun persiille, sillä tällaisenaan ne jäävät suurilta osin harmittavan kasvottomiksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-09-15
Arvostelija : Juho Vehniäinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.