Flower Kings, The – The Sum Of No Evil

Työnarkomaani Roine Stoltin konkkaronkka ei osoita väsymisen merkkejä, ainakin mitä tulee mittavien progelevyjen julkaisutahtiin. Vuodesta 1994 lähes vuosittain uuden studiolevyn julkaissut Flower Kings tunnetaankin niin useista progehiteistä kuin rasittavista hudeistakin. Uusimmalla The Sum of No Evilillä kukkakuninkaiden hippiprogeilu kumartaa yhä selkeämmin 70-luvun pioneereille, Yesille, Genesikselle ja ELP:ille. Mielikuvaa vahvistaa sekin, että koko hoito on purkitettu 70-luvun analogivehkeillä.

Levyllä saattaa olla jokin teema, tiedä häntä, mutta sitä ei onneksi alleviivata ärsyttävän keinotekoisesti kuten nykyprogen edustajilla usein on tapana. Näin huomio kiinnittyy itse asiaan, massiivisesti sovitettuun ja täydellisesti soitettuun progejuhlaan.

Musiikillisen ilottelun aloittaa varsin hyvin hallittu 13-minuuttinen One More Time mukaansatempaavalla popmelodialla. Toinen toistaan seuraaviin melodioihin Flower Kings perustuukin, ja silloin kun melodiat ovat mitäänsanomattomia bändi saattaa alkaa rasittamaan toden teolla. Mutta kuten aiemmin todettua, Sum of No Evilillä ei tyhjäkäyntiä ole aivan niin suuressa määrin kuin parilla bändin aikaisemmalla levyllä.

Seuraava puolituntinen vierähtää Love is the Only Answer-nimisen eepoksen seurassa. Biisi on loistava esimerkki Stoltin johtaman orkesterin monipuolisesta, mutta kadehdittavan hyvin hallitusta ilmaisusta. Alussa viittaillaan Pink Floydiin, minkä jälkeen lyödään hardrock-vaihde silmään, ja pian ollaankin jo veivaamassa fuusiojazzia. Ei liene tarpeellista huomauttaa, että bändin soitto on virtuoosimaista ja rumpubassotyöskentely erinomaisen saumatonta ja groovaavaa.

Trading My Soul taas on bluesia Flower Kingsin mittakaavassa – tiedä sitten viittaako “sielun kauppaaminen” tienristeyksiin ja Vanhaan Kehnoon vai ei. Levyn yleisilme tuntuu kaiken kaikkiaan “raskaammalta” ja pimeämmältä kuin bändin aikaisempien happy proge -leiman saaneiden lättyjen. Limaiset sanoitukset “kosmisine joulukuusineen” ovat jälleen lajityypille ominaisesti ärsyttävää satuilua, mutta Stoltin ja Hasse Frobergin laulutyöskentely komeine tuplauksineen hyvittää paljon. Itseäni levyllä viihdyttävät ennen kaikkea hauskat, mielikuvitukselliset ja toisinaan jopa humoristiset väliosat, jotka eivät Flower Kingsin tapauksessa tunnu päälleliimatuilta, kuten esimerkiksi soitinonanoinnin armoitetulla airuella Dream Theaterilla.

Ennen loppuhuipennusta paiskittu instrumentaali Flight 999 Brimstone Air on vapautuneen oloinen avantgarde-lentomatka hevosenhirnuntoineen ja huikeine freejazz-rumpusooloineen. Levyn päättää asiaankuuluvasti 13-minuuttinen huipennus Life in Motion, mutta se ei ikävä kyllä aivan lunasta paikkaansa reilun 70-minuuttisen kokonaisuuden yhteenvetona. Euroviisuhenkinen, laimeahko kertosäe ”It’s like coming home again” on ehkä viittaus aiemmin mainittuun paluuseen “juurille”, mutta kaikessa pateettisuudessaan se tuntuu vain vesittävän varsin verevää kokonaisuutta. No, ehkäpä tällainen maailmojen syleily toimii hyvänä, raukaisevana päätöksenä eeppiselle levylle.

The Sum of No Evil on virkistävä levy hienoista ideaköyhyyttä potevan genren veteraaneilta. Mikään täysosuma se ei ole, mutta lisää ainakin omaa uskoani jo kerran hylkäämääni genreen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-10-16
Arvostelija : Lauri Myllymäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.