Nasum – Helvete

Keskiviikkoiltapäivä ei olisi voinut paremmin alkaa, kun huomasin, että postiluukusta oli tipahtanut Nasumin uusi Helvete-albumi arvioitavaksi. Tovin ihailtuani lyriikkavihkosia ja muita oheistuotteita työnsin levyn soittimeen. Seuraava reilu puolituntinen kului, kun korvat huusivat apua volyymin ollessa vahvasti kaakossa ja raastavasti raikuvat teloitusvirret tekivät mieleen jälleen pysyvän vaikutuksen. Länsinaapurimme eivät totisesti ole kuristavaa otettaan hellittäneet. Nykyään kolmikkona nopeaa grindcorea vääntävä Nasum on noussut jo hieman suurempien kuvioiden suosioon yhtenä extreme-metallin ykkösniminä. Bändi aloittaa juuri tänään minikiertueen Suomessa Rotten Sound ja Deepred osana mättöseuruetta.

Ensimmäisen raidan alusta tuleekin mieleen hieman tuo kotoinen Rotisko, jonka viimeisimmän albumin (Murderworks) Nasumin keulamies Mieszko tuotti ja miksasi. Olisiko sitten mahdollisia jopa pienet vaikutteet? Sampleja on lisätty, konetuliaseiden räiskettä ja sekalaista puhetta, jotka värittävät mukavasti musiikkia. Myös selvät hardcoren häivähdykset ovat edelleen kuultavissa. Ajoittain kuuloelimeni rekisteröivät samanlaista tahtia ja sointia, kuin saman maan Refused ja Raised Fist ovat tottuneet levyillään tarjoamaan.

Suurilta osin levy erottuu edukseen jälleen kerran muusta nykypäivän mäiskeestä. Nasum on löytänyt levylleen myös nipun vierailijoita: Napalm Deathin Shane Embury hoitaa basso-osuudet kappaleilla Drop Dead sekä Whip ja Entombedissa sekä The Project Hatessa vaikuttava Jörgen Sandström sekä Nasumissa ennen huutanut Rickard Alrikkson pääsevät kiduttamaan keuhkojaan muutamissa kappaleissa. Kirkkaina valopilkkuina levyltä esiin työntyvät biisit Scoop hc-loppukikkailullaan, levyn pisin biisi Stormshield (2:23!), melko melodinen Relics ja albumin huippunopeuden kulminoituma Slaves to the Grind. Lyriikkapuoli ei ole pahemmin muuttunut: petosta, turhautumista ja epätoivon sytyttämää vihaa.

Matalia “lauluja” rallattelee nykyään Human 2.0:lla vain basistina toiminut Jesper Liveröd. Anders Jakobson istuu nyt siis ainoastaan rumpujen takana. Ja siellä hänen on hyvä istua, ei puutu mieheltä nopeutta eikä tekniikkaa. Melko yksinkertaisia mutta kiukkuisia ja iki-iskeviä riffejä loihtii jo edellä mainittu Mieszko Talarczyk, päärääkymisen ohella.

Kaiken kaikkiaan Nasumin tyyli on suorastaan nerokas, suoraan päin puskevat mölysävellykset eivät anna periksi missään vaiheessa eikä silti ahdista. Tätä kuuntelee ihan mielellään vaikka pikkulasten mehukesteillä. Inhale/Exhaleen ja Human 2.0:aan verrattuna tällä platalla ei tosin ole niitä tutuksi tulleita tarttuvia koukkuja niin paljoa, joka voi vaikuttaa levyn avautumiseen ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Vanhat fanit löytävät kyllä etsimänsä.

Aiemmista tuotoksista poiketen, Helvete tosiaan vaatii hieman enemmän sulattelua ennen kuin tajuaa mistä hommassa on kyse. Yleinen musiikillinen ilme on kokenut ehkä hieman muutoksia, mutta kyllä se vanha kunnon Nasum siellä pinnan alla vielä sykkii. Soundimaailma on tuttu ja turvallinen, hiottu ja jopa hienoisesti parempi kuin vanhemmilla levyillä. Kerrassaan oivallinen teos purkamaan kevätarjen agressioita ja patoutumia. Lämpimät suosittelut hc:n, grindcoren ja nopean death metallin ystäville. Whip-kappaleen alkumurahdus sen kertoo: MOSH!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-04-23
Arvostelija : Lassi Kojola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.