Tesla – Real To Reel

Teslan kuudes studiolevy kumartaa 70-luvun rockin pioneerien suuntaan 13 kappaleen cover-materiaalillaan. Levyn lisämyyntiartikkeliksi on koottu myös kakkososa Reel 2, jonka kuluttaja saa hyppysiinsä ostamalla keikkalipun, tietyn rock-lehden tietyn numeron tai muuten vain jäljittämällä levyä ahkerasti. Harmi sinänsä, että levyn eteen on tehtävä näin paljon työtä, kiinnostavia nimiä kun tuolta kakkoslevyltäkin löytyisi Sly And The Family Stonesta Lynyrd Skynyrdiin.

Pidättäydymme siis ykköslevyn puitteissa , joka sekin tarjoaa laajan ja ennen kaikkea ei niin itsestäänselvän matkan 70-luvun rockin pariin. Kiinnostavimmat coverit tällä (niin kuin monella muullakin) levyllä niitä joiden alkuperäis- tai cover-versioita harvemmin kuulee radiossa ja jotka ovat ehkä epäoikeudenmukasiesti jääneet ajan saatossa liian vähälle huomiolle vaikka kelpo lauluja ovatkin. Esimerkkinä mainittakoon Guess Whon Hand Me Down World ja Robin Towerin Day Of The Eagle. Tutummat Beatles ja Temptations -lainatkin luontuvat vallan mallikkaasti ja varsinkin nuoremmalle väelle nuokaan kappaleet eivät varmasti tunnu läpikotaisin tutuilta.

Levy paranee loppuaan kohden selvästi ja jo Deep Purplen Space Truckin`-avausraidan jälkeen Teslan ote tiukkenee niin kuin ehjän putkilaitteen kuuluukin, ja lämmittyään näitä ikivihreitä tai ainakin rockin yhden aikakauden pieniä helmiä kuunteisi tuon kahden levyllisenkin verran mielellään.

Bluesin perinteeseen nojaavan 70-luvun hardrockiin mieltyneen bändin inspiraation lähteissä ja soundissa ei sinänsä ole mitään mullistavaa mutta näilläkin eväillä Tesla pesee lattiaa vanhojen setien uudelleenlämmityksillä, saati uuden aallon muotikatuamerikkasifonkihuivibändeillä vaikka joka aamu. Levyn laittaa soittimeen mieluusti useaankin otteeseen, koska hyvän kierrätysmateriaalin tunnusomainen käyttäytyminen toteutuu: alkuperäisversioiden esille kaivamista on harkittava vakavasti. Hyvän coverin ja hyvän tulkinnan tunnistaa siitä, että biisi soi esittävän bändin kuuloisesti eikä alkuperäisesittäjää apinoiden. Teslan tapauksessa valitut biisit sopivat bändin repertuaariin niin hyvin, että on alkuperäissovitukset tekee mieli tarkistaa.

Levyltä välittyy lähinnä sama innostus kuin yli kymmenen vuoden takaiselta Five Men Acoustical Jam– livesessiosta, joka edustaa orkesteria luovimmillaan ja rehellisimmillään.

Nähtäväksi jää, onko tämä levy Teslan uusi motivaattori. Itse uskon tämän kaltaisen juurirockin olevan vastalääke moneen rahastus– ja musiikinvihaajatuotteeseen, jota erheellisesti musiikiksi kutsutaan. Tesla, teitä tarvitaan vielä!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-06
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.