Moneybrother – Mount Pleasure

Södermalmin Bruce Springsteen eli Anders Wendin on Moneybrotherina levyttänyt nyt neljä varsinaista albumia ja yhden ruotsinkielisistä lainoista koostuneen albumin. Tämä varsin hyväntuulista ja sielukasta rokkia suoltava, Ruotsin parhaiten pukeutuvaksi rokkariksi valittu mies, tekee materiaalillaan reilusti kaksi asiaa. Hän herättää kuulijassa nostalgian tuntoja sekä hilpeyttä.

Materiaali on kerrassaan valloittavan iloista, hieman samaan tapaan kuin mitä meidän kotoinen Damn Seagulls parhaimmillaan on. Tuo nostalgiannälkä puolestaan täyttyy varsin brucemaisilla kappaleiden kuljetuksella ja sävelillä. Pääasiassa liikuskellaan siellä The Riverin ja Darkness on the Edge of Townin maisemissa. Ja mikäs siellä on liikkuessa, sillä puhtoisia ja mainioita maastojahan nuo ovat.

Jottei homma menisi ihan Pomon kopioimiseksi, niin Moneybrother lisää omaan soundiinsa aimo annoksen soulia. Tai ei nyt varsinaisesti soulia ihan siinä tummimmassa merkityksessä, vaan pikemminkin sielukkuutta.

Lisää yhtymäkohtia Amerikan suuntaan tuo Gustav Bendtin saksofoni. Ja vaikkei Gustav mikään Clarence Clemons olekaan, niin kyllä tuo soittimesta lähtevä ääni varsin jylhältä kuulostaa, ja ennen kaikkea iloiselta. Tämä on ennestään lisäämään The E-Street Band -vaikutelmaa.

Ovathan kriitikot lakonisesti yhtyettä moittineet yllä mainituista yhteyksistä rokin pomoon, mutta en näe sille mitään erityistä syytä, sillä jos homma toimii, niin se nyt vain yksinkertaisesti toimii. Unohdetaan kaikki hienot termit lainailuista ja kopioinneista ja keskitytään siihen olennaiseen, eli itse musiikkiin ja sen luomiin fiiliksiin. Siinä Anders joukkoineen onnistuu vallan mainiosti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-07
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.