Deborah Harry – Necessary Evil

Huh… ja höh. Aikamoisin odotuksin sitä lähtee kuuntelu-urakkaan, semminkin kun kyseessä on yksi kaikkien aikojen armoitetuimmista vokalisteista. Deborah ”Debbie” Harry – Blondiesta, juuri hän – on saattanut kuultaville ensimmäisen sooloalbuminsa pitkään aikaan. Tartuin kärppänä tähän albumiin.

Viimeaikaisista live-esiintymisistä tuttu koriseva naispuolinen Brian Johnson-laulanta loistaa poissaolollaan tällä levyllä. Tilalla on melodista ja jopa herkkää tulkintaa, jota kuuntelee mielellään. Debbie Harry on aina Debbie Harry, onneksi. Me, jotka rakastuimme Union City Bluen ja Denis’n uljaaseen popmaalailuun, emme pety. Sitä samaa mahtavaa on tarjolla. Toki eletty elämä kuuluu, ääniala on madaltunut, mutta melodisuutta ei ole menetetty. Eikä oudon kiehtovaa kohtalokkuutta.

Ikoneilla on usein kaksiteräinen miekka vastassa näiden tehdessä uutta materiaalia. Kansa janoaa vanhoja ralleja, esiintyjä usein janoaa julkaista uutta ja uria aukovaa materiaalia. Harry on yrittänyt jälkimmäistä ja menestyykin, osittain. Klassinen popääni on sovitettavissa aiempaan verrattuna erikaltaiseen materiaaliin, siitä Necessary Evil on esimerkki.

Tämänkin uhalla on todettava se, että yhteen seikkaan tämä levy kuitenkin osaltaan kaatuu: osittain väkinäiseltä kuulostavaan “tänään tässä ja nyt 2007”-henkiseen ylisuorittamiseen. On toki ihailtavaa, että Harryn(kin) kaltainen pitkän linjan puurtaja pyrkii pitämään tuotantonsa kurrenttina, mutta pitääkö sitä tehdä omaehtoisuuden kustannuksella? Debbie Harry on ollut aina parhaimmillaan nuotiokitarapohjaisten kipaleiden tulkitsijana, perinteiseen lauluperinteeseen nojaavana esiintyjänä. Toki vanhoista kuvioista tulee pyrkiä eroon, mutta hyvin rakennettua kivijalkaa ei kannata hylätä. Elektronisen oloiset taustat eivät ole tarpeeksi hyviä Harryn kaltaisille. Tai sitten taustoja ei tässä tapauksessa ole tarpeeksi taidolla rakennettu. Mieleen tulee David Bowie ja hänen ajoittain pakonomaiseksikin yltynyt näennäinen uuden luomisensa. On niin kiire, ettei ehdi pysähtyä nauttimaan maisemista. Juuri tuollaisen nauttimisen hedelmistä ovat suurimmat helmet syntyneet.

Niin. Laulusta 5 tähteä, materiaalista 3, äänimaailmasta 1. Kolmeen tähteen on tyydyttävä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-10-05
Arvostelija : Juhani Orismaa

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.