Liekki – Kalliot Leikkaa

Liekin uusi levy on aina tapaus. Edellinen Rajan piirsin taa -albumi nousi ilmestyessään albumilistan kymppikerhoon ja Veljet-single sai mukavasti radiosoittoa. Bändin omituinen ja omintakeinen musiikki on saanut todellisen kulttiaseman ja uusi single Mariekin lähti ilmestyessään soimaan mukavasti radiossa. Marie onkin syy, miksi tätä levyä kovasti pelkäsin, enkä ollut aluksi uskaltaa laittaa albumia soittimeeni. Biisi oli minulle nimittäin aivan uskomaton pettymys niiden upeiden singlejulkaisuiden jälkeen, joita tämä bändi on aiemmin tarjoillut. Myös albumin huhutut hard rock -vaikutteet tuntuivat tätä bändiä miettiessä etäisiltä. Miltä uusi albumi sitten kuulostaa?

Kun avausraita Kesäpäivä lähtee liikkeelle, on selvää, että kyseessä on Liekki. Siinä määrin tutuilla ja hyvän kuuloisiksi havaituilla urilla liikutaan. Samoilla vesillä kulkee myös kakkossingleksi valittu Loistaa, loistaa, jonka riffi tuo hämmentävästi mieleen edellisen albumin Päijänne-kappaleen. Levyn viides biisi Löydän uuden maan esittelee laulajana kovasti kehittyneen Jannen, kertosäkeessä mies nimittäin availee äänijänteitään aivan uudella tavalla. Noita vangitsee hypnoottisella riffillään ja tästä eteenpäin kolme seuraavaa biisiä ovatkin mitä upeinta suomenkielistä progerockia. Sekä Vallasvuo että Avaruuden siemen ovat upeita kappaleita.

Sieltä täältä esiin nousevat niin Wigwamin kuin Black Sabbathin tai Deep Purplenkin haamut, jossain kohin kuulostetaan, niin oudolta kuin se tuntuukin, jopa Rage Against the Machinelta. Levyn suurin ongelma on, aivan kuten edelliselläkin albumilla, sen pituus. 16 biisiä, lähemmäs 80 minuuttia musiikkia, on aivan liikaa ainakin minulle. Ehkä tästä olisi voitu editoida kaksi erillistä kokonaisuutta, nyt nimittäin albumin kuunteleminen alusta loppuun on aivan liian työläs prosessi.

Toinen häiritsevä tekijä on Jannen sanoitukset. Edellisillä albumeilla laulu on miksattu alemmas ja se on toiminut ikään kuin yhtenä instrumenttina, jolloin sanojen omituiset kuvailut eivät ole häirinneet. Nyt laulu on kuitenkin miksattu niin pintaan, että Jannen sanoitusten outous alkaa jo ottaa päähän. Tämä ei kuitenkaan pilaa levyä, vaikkakin kaikkien biisien teemat ja aiheet tuntuvat olevan tuttuja jo edellisiltä albumeilta. Hetkittäin tuntuu myös, että sanoitukset olisivat vain hyvänkuuloisia sanoja pötkössä, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa, näin se alkaa kuitenkin jo häiritsemään.

Kaiken kaikkiaan Kalliot leikkaa on mainio albumi ja jälleen kerran yksi onnistunut, sopivasti erilainen luku lisää Liekin diskografiaan. Ehkäpä ensi kerralla on vihdoin sen totaalisen mestariteoksen aika?

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-10-31
Arvostelija : Samuli Sirviö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.