Sethian – Into The Silence

Sethianin debyyttialbumi Into the Silence on monessa mielessä hyvin tyypillinen Spinefarm-julkaisu. Orkesterin kokoonpano kantaa tuttuja nimiä mm. Yötoive– ja Yötuulen itku-nimisistä orkestereista, musiikki on melankolisiin sävelkulkuihin päin kallellaan olevaa melodista metallia, soundi on marinoitu tuttuakin tutumman Karmila–Jussila-voimakaksikon toimesta ja levyn nelisivuisia kansilehtiä ja niiden layouttia myöten kaikki viittaa vain yhteen levy-yhtiöön. Ja mikäs siinä, kyllähän Ranka suomalaisen metallin julkaisemisen osaa.

Sethianin tiedotteessa mainitaan musiikin olevan tietynlainen kumarrus 80-luvun metallille, ja tuon osuvammin sitä tuskin voisikaan lausua. Levyn kappaleet ovat lyhyehköjä, hidastempoisia esityksiä, joita yhdistää vähäeleinen, lähinnä vokalisoinnilla eteenpäin viety säkeistö ja takatukkien vuosikymmeneltä tuttu moninkertaisen lauluraidan kannattelema kertosäe. Laululla yhtyeen sopiikin briljeerata, mikrofoniin kun on hönkimässä Nightwishin, Nattvinden’s Gråtin, Timppa Rautiaisen, Finntrollin ja välillä ties kenen keikkabussista tavattu Tapio Wilska. Mies laulaa kauttaaltaan puhtaasti ja komeasti laulaakin – näin puhdasta ja vahvaa ääntä ei usein kuule metallimaailmassa. Wilska vetää tarvittaessa kovaa ja korkealta, mutta äänessä on myös muilla korkeuksilla aivan erilaista voimakkuutta ja varmuutta kuin keskimääräisen sukkahousubändin kiekujalla.

Bändin muita “julkkiksia” ovat Nightwishissa kattiloita paukutteleva Jukka Nevalainen ja koskettimia näpyttelevä Tuomas “ei Esan pikkuveli” Holopainen. Koskettimet eivät näyttele levyllä hirveän suurta osaa ja Holopainen onkin mukana vain vierailevana tähtenä.

Muissa soittimissa sen sijaan löytyy, kitaroita kuuluu kokoonpanoon kokonaiset kolme kappaletta mutta tätä ei levyllä ainakaan erikseen pane merkille. Sethianin heikkous on nimittäin se että nimekkäästä miehistöstä ja soitinarsenaalista huolimatta studiossa ei ole saatu levylle kovin ihmeellisiä sävellyksiä. Sävelet kulkevat jotenkin tutun kuuloisia reittejä ja kun kappaleessa odottaisi jonkinlaista nostatuskohtaa, korva tavoittaa vastaukseksi turhan usein vain keskinkertaisen melodiantyngän, jonka jälkeen siirrytään seuraavaan säkeistöön. Juuri ne tarttuvat kertosäkeistöt, joilla tällainen musiikki saadaan iskostumaan ihmisten munaskuihin ovat liian vähissä.

Hienon poikkeuksen kaavasta tarjoaa Love Under Will, jossa Wilskan komea ääni yhdistyy loistavaan melodiaan ja tunnepitoiseen kertosäkeistöön. Tällaista olisi pitänyt olla levyllä lisää. Kolmen kitaran läsnäolo ihmetyttää, sillä kitarasoundi ei tunnu mitenkään erityiseltä. Luulisi että niin monesta soittimesta irtaoaisi studiossa enemmänkin murinaa. En sitten tiedä onko levylle tietoisestikin haettu tällaista rauhallisempaa äänimaisemaa.

Sethian on perustettu jo 1998 eli debyytin julkaisemiseen kului viitisen vuotta. Toivottavasti seuraavaa tuotosta ei tarvitse odotella yhtä kauan, mutta siihen mennessä myös sävellyksistä pääosin vastanneen kitaristikaksikon Koponen–Jalasmäki olisi loihdittava tarttuvampia kappaleita. Olisi mielenkiintoista tarkistaa Sethianin livekunto, ja tähän varmasti tarjoutuukin mahdollisuus lähiaikoina. Wilska kun on jyrähtänyt, että kyse ei suinkaan ole vain satunnaisesta studioprojektista vaan oikeasta bändistä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-05-08
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.