Vauva – Slobby Pink Dreams

Populaarimusiikin historia tuntee usean kuuluisan New York-”kaupunginosaskenen” ja sikäläiset bändit muistavat useasti tunnustaa paikallisväriä. Belgian länsi-Flandersistakin löytyy postinumeron mukaan nimetty H8000-hardcore-skene. Olisiko mahdollista, että myös Helsingin kokoisessa pikkukaupungissa syntyisi suuren maailman malliin vastaavanlaisia musiikillis-maantieteellisiä klikkejä? Mm. Sydän, sydän -ja Pää-orkestereiden rymyämistantereena tunnetussa Herttoniemessä ollaan ainakin päästy hyvään alkuun. Orastavan 00800-skenen nuorin vesa on vasta Vauva.

Omakustanteena julkaistu Slobby Pink Dreams on Vauvan ensimmäinen täysipitkä äänilevy. Se sisältää seitsemän konstikasta ja progressiivisesti polveilevaa kappaletta, joissa Sydän, sydämen tapaan vaihdellaan musiikkityylillisiä painotuksia ja sanaillaan merkillisesti. Sukulaissuhde edellä mainittuun yhtyeeseen nousee myös joidenkin melodioiden kohdalla ilmeiseksi, kuten Jumalanopeudella tai ehkä siihen jotain -kappaleessa. Sydänsydänmäisen sävyinen ääniasu on puolestaan ymmärrettävää, sillä Tuomas Skopa on vastuussa miksauksesta ja masteroinnista.

Vauvan kappaleet tapaavat olla varsin täysiä tapauksia. Äänimaailma, jossa vilahtelevat mm. sello, viulu, kornetti, saksofoni ja piano, on detaljirikas ja sävellyksissä on sulateltavaa monine osineen ja kiemurtelevine melodioineen. Sekamelskainen ensivaikutelma selkiintyy kuitenkin muutaman kuuntelun jälkeen ja yhtyeen ominaistyylistä alkaa saada otetta.

Pääpointti ei niinkään ole äkkiväärä yllätyksellisyys, vaan hiipivämpi hämäävyys. Toki mukana on niin rauhallisia jazz-tunnelmia ja svengaavia funk-hetkiä kuin raskaampaa särökitaravetoista rockia, mutta eri säikeiden yhteenpunomisessa on kärjistämisen sijaan suosittu loogista soljuvuutta. Vauva painottaakin yleisesti ottaen harkitumpaa, eheää sävellystä kuin ”tehdään jotain ihan kreisiä” -lähestymistapaa – ja hyvä niin. Häh, häh Factory!? lienee kaikkein poukkoilevin esitys, ja sekin pysyy vallan mainiosti kasassa.

Vahvaa sävellyspuolta nakertaa kuitenkin Vauvan ristiriitaisin piirre eli sanoitukset. Täyttä liirumlaarumia olevat tekstit toimivat hatarasti edes hassunlaisena tajunnanvirtalyriikkana. Muutoin mielenkiintoiset namedroppaukset (Adolf Wölfli, Kalervo Palsa, Wayne Coyne) ja muutamat oivallisesti muotoillut säkeet (Deus Sex Machinan kertosäe) hukkuvat päättömään sanatulvaan. Sanoituksellinen yhdentekevyys käy huonosti yhteen mietittyjen sävellysten ja sovitusten kanssa, joten tasapainoisesta kokonaisuudesta on mahdotonta puhua Slobby Pink Dreamsin kohdalla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-08-29
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.