Dasputnik – Dasputnik

40-minuutin instrumentaali-treenikämppä- nauhoite täysin tuntemattomalta bändiltä on arvostelijalle varsin epäkiitollinen työsarka, mikä täytyy heti alkuun ilmoittaa. Tiedä sitten, mitä turkulainen Dasputnik on halunnut äänitteellään saavuttaa, mutta ainakin promootiokäyttöön levy on aivan liian pitkä.

Saatekirjeessään bändi toteaa, että heidän musiikkityyliään on vaikea kuvailla, ja kehottaakin vastaanottajia keksimään itse hyvän määritelmän. No, miten olisi vaikkapa “kellaripsykedelia”. Kyllä The Doorsit, Grateful Deadit ja Kingston Wallit on kuunneltu, mutta yllättävänkin omaperäisen tyylin Dasputnik on kehittänyt. Bändi yhdistelee estoitta esimerkiksi omintakeista pseudojazzia, rokki- ja heviriffejä ja Jamaikan rytmejä. Pianokuviot ja siellä täällä esiintyvä saksofoni luovat äänimaisemaan nyrjähtänyttä kapakka-ambienssia.

Kun kerran laulua ei levyltä löydy, huomio kiinnittyy etenkin sävellyksiin ja soitantaan. Sävellyksistä ei voida puhua ihan perinteisessä mielessä, sillä biisit tuntuvat sisältävän runsaasti improvisoituja palasia: tietty perusriffi junnaa pohjalla, ja siitä lähdetään laajentamaan. Ja kyllähän Dasputnik välillä onnistuukin varsin eläväisiä tunnelmia loihtimaan. Esimerkiksi levyn avausbiisi, eeppinen Minotaurus ja Ukkopakkanen aavemaisine, hypnoottisine synamelodioineen on pääosin nappisuoritus omassa lajissaan, mikä se laji sitten ikinä onkaan. Reggaelönköttely People of My Habitin taas luulisin toimivan täydellisesti jossain hämyisissä, sumuisissa olosuhteissa. Levyn päättävä kohtalokas avaruushevibiisi Kosminen masennus on sekin paikoitellen ihan mielenkiintoista musisointia.

Pääosin Dasputnikin biisit ovat kuitenkin melkoista hitti ja huti -kamaa: viehkoja osuuksia seuraavat monesti tyylilliset ja soitannolliset notkahdukset. Bändin yhteissoitossa ja dynamiikassa on parannettavaa, mitä seikkaa alkeellinen äänitystekniikka ja livetaltiointi osaltaan korostavat. Soiton huojuvuus toimii ehkä joissakin kohdissa lisäten psykedeelistä efektiä, mutta välillä mopo karkaa käsistä turhankin paljon. Päteviä soittajia kaikki tuntuvat olevan, mutta vielä tiukemmaksi soitto pitäisi kiristää.

Dasputnikissa viehättää tietynlainen treenikämppäromantiikka, soittamisen katarttinen riemu ja kieli poskessa nautiskeleminen. Olisi varmasti aivan toinen asia nähdä bändin sekopäät lavalla jammailemassa sydämensä kyllyydestä. Silti levyllinen tätä on yksinkertaisesti liikaa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-09-08
Arvostelija : Lauri Myllymäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.