Diablo Swing Orchestra – The butcher´s Ballroom

Ruotsalainen Diablo Swing Orchestra on keksinyt itselleen melkoisen taustatarinan: keskiajalla paholaisen musiikkia soittanut yhtye pani pillit pussiin kirkon painostuksesta, mutta vannoi viimeisenä tekonaan valan, jonka mukaan heidän jälkeläistensä tuli herättää orkesteri henkiin 500 vuotta myöhemmin. Kuinka ollakaan, kaksi kyseisistä jälkeläisistä tapasi sattumalta Tukholmassa vuonna 2003 ja haali käsiinsä loputkin valan velvoittamat soittoniekat. Tyylilajiksi bändi valitsi uudelle vuosituhannelle päivitetyn version vanhasta kokoonpanosta, mikä tietenkin on yhtä kuin metallivaikutteiden yhdistäminen vanhanaikaiseen musiikkiin.

Levyn käynnistävä Balrog Boogie kuulostaa lupaavalta. Groovaava pystybasso lätisee komeasti, ja trumpetit pärisevät sordiinoineen kuin 30-luvun gangsterijazzissa. Sähkökitaratkin sekoittuvat joukkoon sen verran näppärästi, että ensimmäisten minuuttien aikana idea vaikuttaa suorastaan nerokkaalta. Kakkosraita Heroines sen sijaan on hieman tylsempi esitys, sillä kitarat ovat selvemmin esillä ja musiikki kuulostaa viuluista huolimatta varsin nykyaikaiselta metallilta. Oopperalaulu, joka tuo väistämättä mieleen Tarja Turusen, ajaa asiansa muttei erityisesti säväytä. Pettymys valtaa mielen, kun levyn edetessä huomaa avauskappaleen olevan The Butcher’s Ballroomin paras veto.

Ennen albumin loppumista Diablo Swing Orchestra ehtii käydä läpi lukuisia eri tyylejä. On akustista tunnelmointia, svengaavaa big band -meininkiä, oopperaa, itämaisia sävyjä, pianoherkistelyä, flamencoa ja särökitaravalssia. Ratkaisua voisi sanoa vaihtelevaksi ja mielenkiintoiseksi, mutta toisaalta moisesta genrekirjosta tulee mieleen 70-luvulla hittejä tehtailleen Dschinghis Khanin kohtalo: kun historian suurmiehet ja tyylilajien kliseet oli käyty läpi, ei jäljellä ollut enää mitään. Diablo Swing Orchestrallakin näyttää olevan kova tarve esitellä osaamistaan, mutta välillä tuntuu siltä, että koko hieno konsepti on kuorrute muovista tehdylle kakulle.

On The Butcher’s Ballroomissa jotain hyvääkin. Tuotanto on ensiluokkaista, ja halvat syntetisaattorit loistavat kerrankin poissaolollaan. Joko jousi- ja puhallinsoittimet ovat aitoja, tai sitten bändissä on melkoisia konevelhoja. Läskibassokin toimii niin hyvin, että on sääli, ettei sitä kuulla kuin yhdessä kappaleessa. Vaikka orkesterin tulevaisuus näyttää debyytin perusteella hämärältä, perusmetalliin kyllästyneille The Butcher’s Ballroom saattaa olla hyvinkin tervetullut piristys.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-10-11
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.