A Life Once Lost – Iron Gag

Philadelphian voimapoppoo on saanut valmiiksi toisen Ferretille levytetyn albuminsa, jonka tiimoilta paineet ovat saattaneet tuntua, ainakin hitusen. Edeltäjä Hunter oli nimittäin sen verran painava tekele modernin metallin saattueessa, että vastaavaan pääseminen vaatii melkoista onnistumista.

Pornoteollisuuteen kalskahtava nimi kuulostaa aivan Emily DaVincin leffan nimeltä, jota se tavallaan edustaakin. Penetraatiollinen tukehduttaminen on oikeastaan sopiva termi kuvaamaan tätä kikkametallin, southern-hengen ja modernin mätön sekoitusta. Ajoittain yhtye kuulostaa siltä kuin Meshuggah soittaisi Lamb of Godia jossain syvällä etelässä. Ilmastollinen kutina on nimittäin aika ajoin kuin suoraan Alabamasta.

Mikä sitten on yhtyeen onnistumisen ja suorittamisen taso? Melko selkeästi sitä vaivaa jollain muotoa kappaleiden samankaltaisuus, ainakin mitä tulee rakenteelliseen muodostukseen. Materiaali on painavaa ja monisäikeistä, mutta jollain asteella säkeet ovat samat kappaleesta toiseen. Tähän kun lisätään Robert Meadowsin turhan yksioikoinen vokalisointi, niin mistään ylivoimaisesta paketista ei ole kyse.

Onhan tietysti totta, että esimerkiksi Ryan Blythekin on melko yksioikoinen huutelija, mutta laskenkin hänet alkuperäiseksi möykkääjäksi, jota muiden on sitten tyytyminen peesailemaan. Toisaalta A Life Once Lost ei myöskään petä teknisen ja rujon metallin ystäviä, tälläkään levyllä. Voin siis varauksetta suositella, vaikka omaan makuuni tämä levy ei mutisematta istukaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-11-13
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.