Striborg – Ghostwoodlands

Jos lähdetään tuotannollisista arvoista ja musiikin yleisistä puitteista, ei Tasmanian yhden miehen projektilla, Striborgilla, ole periaatteessa minkäänlaista mahdollisuutta onnistua. Aivan taitojen rajoilla soitetut huojuvat rummut, kitarasoundi, joka muistuttaa etäisesti kastroitua versiota Burzumin Filosofemista, sekä heikko black metal -rääky, jota ei ole ainoastaan kaiutettu perinteiden mukaisesti, vaan mukaan on ympätty myös hämmentävä delay-efekti, onnistuvat aluksi lähinnä ärsyttämään. Näillä elementeillä ei totuttelun jälkeenkään pahemmin juhlita, mutta onneksi sävellykset ovat laadukkaampia ja ne auttavat omalta osaltaan sietämään heikkoja soundeja. Vaikka henkilökohtaisesti olenkin viehtynyt huojuviin rumpuihin.

Varsinaiset sävellykset ovatkin sitten puhtaan kaksijakoisia. Albumilla on seitsemän kappaletta, joista neljä ovat lyhyempiä ambient-tyylisiä alku- ja välisoittoja. Kolme biisiä taas ovat pidempiä, hitaan ja keskitempoisen välillä taiteilevaa hypnoottista black metalia, jossa on itsessäänkin käytetty ambient-elementtejä satunnaisesti taustalla kuuluvien kosketinsoitinten muodossa. Musiikki, varsinkin black metal -osiot, on vähän epätasaista, vaikka yhtään sataprosenttisen heikkoa biisiä ei ole mukana. Jokaisesta biisistä kuitenkin löytyy riffi tai muutama, joka ei oikein etene minnekään.

Positiivisia tuntoja Ghostwoodlands kaiken kaikkiaan kuitenkin herättää, kaikesta huolimatta. Jos lähdetään nyt muihin suunnilleen samantyylisiin yhden miehin bändeihin vertailemaan, voisi sanoa, että parempaa kuin Xasthur, mutta ei lähelläkään Burzumia. Ei tätä kuuntelemalla kuunnella jaksa, mutta on levy varsin sopivaa materiaalia taustamusiikiksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-09-12
Arvostelija : Jukka Jääskeläinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.