Levyarvostelut

Revolution Mother – Glory Bound

Revolution Motherin nokkamies Mike Vallely on aikaansaapa mies. Parhaiten äijä tunnetaan parinkymmenen vuoden pituisesta urastaan pro-skeittaajana sekä elokuvasta Drive, jonka pohjalta tehdään myös viikoittain tulevaa samannimistä TV-sarjaa Amerikassa. Musarintamalla mies on ennen nykyistä bändiään tehnyt hiukan nimeä itselleen mm. luotsaamalla yhtyettä Mike V And the Rats, sekä hoitamalla legendaarisen Black Flagin My War -albumin vokaaliosuudet yhtyeen reunion-keikalla vuonna 2003.

Yhtyeen ensimmäinen kokopitkä, Glory Bound, on kuin selkäsauna – lyhyt ja kivulias. Levy runnotaan läpi puhtaasti asenteella ja voimalla, mitään kaunistelematta. Kitaristi Jason Hamptonin kyhäämät kipaleet ovat sitä itseään, ja partaveikon murjomat yksinkertaiset riffit tukevat mainiosti Vallelyn vihaista mölyämistä. Ärjymisestä ei katu-uskottavuutta puutu, eikä jää epäselväksi, että bändin innoittajana on selvästi toiminut Henry Rollins. Turhat mauttomuudet, kuten kitarasoolot ja stemmalaulut loistavat poissaolollaan, ja hyvä niin. Onneksi pojat ovat myös tajunneet jättää levyn tarpeeksi lyhyeksi, sillä ei tällaista menoa pysty kauempaa kuuntelemaan ilman sydäninfarktin kasvavaa riskiä.

Saatekirjeessä bändi nimittää musiikkiaan skate-punk-rockiksi, joten sitä se olkoon. Biisit vaihtelevat nopeammasta punkista keskitempoiseen raskaaseen rockiin, ja parissa rallissa Hamptonin riffittelystä tulee mieleen Danko Jonesin sahaus. Heikoimmillaan levy on sen loppupuolella, jossa bändi sortuu tylsään fiilistelyyn kappaleessa Who I Am. Edellä mainittua edeltää coveri Black Sabbathin Hole in the Skysta, joka on pääpiirteittäin vain melodiaköyhempi versio alkuperäisestä. Annettakoon nämä hairahdukset anteeksi, sillä päätösbiisi Roll Tonight lyö vielä viimeisen moukarin leukaan ennen kanveesiin putoamista. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vaikka Glory Boundin 10 rallia ovat sävellyksinä yksinkertaisia eivätkä tarjoile mitään kovin uutta tai mullistavaa peruskaavaan, ovat ne oiva osoitus siitä, kuinka hyvän levyn voi tehdä pelkällä aidolla asenteella ja meiningillä. Rähinää voi mennä ihastelemaan myös paikan päälle Helsingin Nosturiin 3.10., kunhan muistaa ottaa korvatulppien lisäksi myös hammassuojat mukaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-09-04
Arvostelija : Juho Vehniäinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.