Mekong Delta – Lurking Fear

Kymmenen vuoden jälkeen progressiivisen thrashin luolastosta ulos kampeava Mekong Delta puhaltaa raskaan hönkäisyn vanhan liiton osaamista kauan ilman johtotähteä leijailleeseen genreen. Kiemuroita väheksymättä antavat huolelliset sedät riffien punoutua pimeäksi viidakoksi, jonka raivaamiseen tarvitaan kuuntelukerta lapsenlapsineen. Kun saksalainen kitarakirurgia lyö kättä mielipuolisen mielikuvituksen kanssa, keskustelee silmäkulmassa vaaniva pohjanoteerauksen pelko vatsanpohjasta kouristavan riemun kanssa lähes huomaamattomin sanankääntein, eikä tunnealojen huomiointia, saatikka erittelyä ainakaan helpota levy-yhtiön suorittama promolevyn jakaminen 99 raitaan.

Ensimmäisenä korvaan iskee vanhan koulun tuotantojälki, jota häiritsee ainoastaan pelottavan konemaisesti tikkaavat rummut. Vaikka Mekong Deltan konsepti rakentuukin äärettömän tekniselle soitolle, luulisi Uli Kuschin rytmiluennan istuvan muun materiaalin sekaan hieman orgaanisemminkin toteutettuna. Hartaasti musiikilliseen sisältöön uppoutumalla asia painuu lähes sivuseikaksi, kummitellen kuitenkin häiritsevästi albumin rauhallisemmissa kohdissa. Laulutapana toimii kauan sitten hyväksi havaittu saksalainen kovaa-ja-korkealta -tulkinta, ja kun kappaleiden rytmimuutokset pysyvät pitkin matkaa hengästyttävän reippaina, on Leszek Szpigiel mies paikallaan mikin varressa johtamassa kuuntelijan päätä pyörryksiin villisti vaeltavilla melodialinjoillaan. Toista, sävellysten selvästi dominoivampaa puolta hallitsee kitaristi Peter Sjöberg vastaanpanemattoman seikkailuhenkisillä lurituksillaan ja mies, toden totta, saa välillä pelon väikkymään vastaanottavaisimmankin kuuntelijan eteiskammiossa.

Lurking Fearin kitarakuviot rakentuvat lähes hurmoksellisesti kerroksittaisiksi harmoniakoneistoiksi, jonka säikeet kattavat ilahduttavasti alleen myös suorempaa thrash-shreddausta, melodiarikkaita soolokiemuroita unohtamatta. Välillä sointuvirta nojautuu samanaikaisesti niin moneen suuntaan, että kokonaisuutta on lähes mahdoton jäljittää yhdeltä istumalta, vaan langat on napattava kiinni yksitellen, saadakseen täsmäävän kokonaisluvun koko laumasta. Näinä hetkinä kyydistä putoamisen pelko saattaa yllättää useammankin peräkkäisen kuuntelun ajaksi, ennen kuin kaikki mutkat on nivottu yhdeksi solmurikkaaksi kiepiksi aivokäyrän rajaamalle kantoalueelle. Sinnikäs kuuntelu palkitsee kuitenkin ahkeran yrittäjän, mutta selkärankaan kappaleita on vaikea upottaa.

Kuten aikaisemmillekin albumeille, on mukaan kokonaisuuteen upotettu sähkökitaralle sovitettuja otteita klassisen musiikin teoksista, muun muassa osa Dimitri Schostakowitschin säveltämästä Kymmenennestä Sinfoniasta. Osaltaan nämä kunnianosoitukselliset välipuheet eivät nosta kiinnostavuuskerrointa albumia kohtaan, sillä Mekong Deltan oma kappalemateriaali itsessään on hyvin vahvaa ja innovatiivista, osaltaan ne positiivisella tavalla kuitenkin jaksottavat levyn kiemuraista kulkua. Mielipiteen jakajina nämä instrumentaalit tulevat kuitenkin toimimaan, se tulee selväksi jo ensimmäisten tutustumisten aikana.

Mekong Delta on palannut vahvana ja ennakkoluulottomana ja Lurking Fear antaa todellisuudelle kyytiä yllättävin sanakääntein, kuten asiaan kuuluu. Joko siihen ihastuu tai sitten vihastuu, suhteen keston määrää kuitenkin kuuntelijan pitkäjänteisyys. Tärkeintä on, että mielialoja ja -piteitä jakava tutkimuspartio on jälleen kaikkien halukkaiden ulottuvilla, varsin järkiperäisellä hinnalla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-09-17
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.