Arsonists Get All The Girls – The Game Of Life

Jos saatekirje hehkuttaa bändiä yleisenä vitsinä, eivät lähtökohdat levyn kuunteluun ole ne kaikkein houkuttelevimmat. Jossain sekogrindin, teknisen pikkukikkailun, deathcorejynkyttelyn ja huumorikivaa sisältävien sanoitusten ristiaallokossa painiva The Game of Life on erikoisuudentavoittelua, johon monet ovat saappaansa upottaneet, onnistumatta viemään musiikillisia visioitaan loppuun asti. Arsonist Get All the Girls hyppää kuitenkin rohkeasti sekaan, todennäköisesti villisti huutaen, vaaleanpunainen uimalelu ja verinen kirves kainalossaan.

Yhtyeen soinnin omaperäisimmät piirteet ovat ehdottomasti Remin ja Cameronin keskinäinen taistelu raivoisine vokalisointeineen ja sekopäisine syntikkakikkailuineen. Toisen rääkyessä suolensa studion lattialle, toinen murisee kuin demonisen äänenmurroksen kourissa rimpuileva The Muppetsien Animal. Keulakaksikon väliin mahtuu kuitenkin tuhoton määrä epämääräisellä logiikalla ihmeen järkevästi eteneviä kitarariffejä, tiukkaakin tiukempaa rumputyötä ja…. niitä biisejä.

Biisit ovat levyllä positiivisimman yllättäjän roolissa. Kun on kyse kuitenkin eräänlaisesta huumorimusiikista ja varsinkin näin metallisesti sellaisesta, en uskaltanut laskea sävellyksille kovinkaan suurta painoarvoa. Usein tämän tyylin bändit luottavat pikkuhassun törttöilyn voimaan ja jättävät vitsinsä puolitiehen, pyrkien eteenpäin vain siellä täällä esiin hypähtelevien erikoisten äänten voimin. Arsonist Get All The Girls sen sijaan ryskii rohkeasti loppuun asti, vaikka uimatyyli ja suunta muuttuisivatkin sen seitsemästi matkan aikana. Jynkytysriffien sekaan on roiskittu/sävelletty välin syntikoiden toteuttamia lapsekkaan huurupäisiä melodioita, välin kitaristein ampumia jatsahtavia kuljetuksia, jotka kummatkin määrittävät levyn suurimmat mielenliikutukset. Tällä yhtyeellä on tyyliä sekä huonoa makua, molempia ilahduttavan tasaisessa suhteessa.

Lopullinen kyyninen piikki jää ainakin omalla kohdallani vielä saavuttamatta, sillä useiden kuunteluiden jälkeen jäin sittenkin kaipaamaan levylle vielä suurempaa humoristista latausta, The Game of Lifellä kun yhtye jää kuitenkin selkeämmin puhtaasti metallisen ilmaisun puolelle. Suositeltava levy kaikille itsensä liian vakavasti ottaville ja erikoisesti niille, jotka nauttivat Zimmers Holen tuotoksista mutta kaipaavat lisää verta ja väkivaltaa palettiinsa. The Game of Life Has Won the Bunny.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-08-23
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.