War From A Harlots Mouth – Transmetropolitan

Kokeilun, eli sekoilun ytimeen pyrkiessä on suuntavaiston säilyttäminen ensiarvoisen tärkeää, erityisesti tasapainoilua harjoittavan säveltäjäosapuolen tapauksessa. War from a Harlots Mouth ei kynnä täysin uusia uria modernin pörinän piikkinahkaan, mutta omansa ovat senkin kujeet. Suuntavaisto säilyy ainakin jotenkuten, vaikka välillä silmät ummessa ympäri pyöritäänkin, sillä tämän yhtyeen soittajat vaikuttavat tuntevan harvinaisen hyvin oman musiikkinsa perimmäisen luonteen. Se, jos mikä, ratkaisee lopputuloksen maalitasapainon.

Kuten levyn nimikin kertonee, Transmetropolitan ei ole mikään suurimman pahuuden ilkein ilmentymä, vaan aihepiirit pyörivät arkisissa seikkailuissa, joista parhaana esimerkkinä käynee Heeeey…Let’s Start a Band. Niin, hienoinen huumoriaspekti on koko ajan läsnä, eikä se tässä tapauksessa vähennä lainkaan kokonaisuuden yleistä miellyttävyyttä, päinvastoin. Kun kappaleet etenevät musiikillisesti varsin tummissa tahdituksissa kaikkine death metal – ja sekocoreviitekehyksineen, ohjaa alitajunnan hymyvirne tarkastelemaan nuotituksia vallan ennalta-arvaamattomista näkökulmista. Lisäksi bändin ihailtavan jyrkästi musiikkiinsa sotkemat pehmeät jazz-elementit hengittävät kerrankin kokonaisuuteen omapäisen toimivaa lisähappea. Tämä tamma kun tahtoo raskaimmissa osuuksissa vikuroida aina sinne minne silmät eivät satu katsomaan.

Yhtyeen selkein vahvuus on sen järjetön taito yhdistää nuotteja toisiinsa, saavuttaen kaikessa irrationaalisuudessaan täydellisyyttä lähentelevän sekametelisopan. Soittajien tekninen osaaminen on huippuluokkaa, laulajan monipuolinen mekastus pistää kuuntelijankin meuhkaamaan mukana naapurisovusta välittämättä ja tämän kaiken lisäksi paketti pysyy kasassa kuin valettuna. Selkeä soundimaailma tukee Transmetropolitanin itsenäistymistä kuin isä poikaansa, vaikka tuotantoasu olisi voinut olla omasta puolestani hieman räkäisempi ja ilmavampikin. Voimaa ei levyltä kuitenkaan puutu, siitä pitävät jo ensisijaisesti sävellyksetkin huolen, partaterälläkin keikkuessaan.

Kaikista syrjähypyistään huolimatta War from a Harlots Mouthin moderni metalli rakentuu hämmästyttävän selkeäksi kokonaisuudeksi, johon mielipiteensä upottaa. Vaikka tämän lajin edustajia alkaa rakkaalla maapallollamme olla omien tarpeiden ylikin, on Transmetropolitanin ennakkoluuloton äkkivääryys perhanan raikas isku korvalehdille. Kuolemanvakavuus saa Transmetropolitanin myötä vallan uudenlaisen rintakuvan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-09-03
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.