De Lirium´s Order – Diagnosis

Rallin maailmanmestariksi ei tule kuin ajamalla – ja ajamalla vuodesta toiseen. Jokainen mutka on osattava, että sen pystyy ajamaan nopeammin kuin kukaan. Jokainen ojanpohja on tiedettävä, että käärmeen tavoin kiemurtelevasta erikoiskokeesta saa luotisuoran.

De Lirium’s Order osaa nuotittaa reittinsä oikein. Se väistelee suurimmat kivet, se on nopea isolla tiellä, mutta pohja-aikoihin vaadittavaa atakkia yhtyeellä ei valitettavasti ole. Nyt taistellaan sijoista 4-5, mutta vielä ei kuitenkaan voida sanoa, että bändi olisi mikään ikuinen tonigardemeister.

Savolaisryhmä soittaa kieroa death-metallin ja thrash-metallin risteytystä, ja osaavalla otteellaan se saa kaiken luistamaan kepeästi. Diagnosis on bändin toinen albumi. Ensimmäisen Victim No. 52 -albumin julkaisusta ennätti kulua jo 3½ vuotta. Yhtye on levyjen välillä menettänyt jäseniä – myös raaimmalla mahdollisella tavalla – mikä selittänee pitkää hiljaiseloa julkaisurintamalla. Diagnosin kipuaminen albumilistalle osoittanee, ettei debyytin taidokasta metallia oltu unohdettu.

Pitkä tauon aikana yhtye ei ole hukannut sille ominaista otettaan. Genrekavereihinsa verrattuna DLO soittaa edelleen kierommin, ja kuulijan yllättävät sovitusratkaisut pitävät valppaana. Monitasoiset sovitukset ovat yhtyeen tapa ja yllätyksellisyys kaikkoaa pian. Onneksi yhtyeellä on niin ikään tapana tehdä paitsi teknisiä, myös tarttuvia kappaleita. Tästä osoituksena monet riffit kappaleissa Diagnosis: Deranged, Ad Infinitum ja Drowned in the World of Delirium.

Debyyttilevyyn verrattuna De Lirium’s Order on päässyt eroon joistain tyylinsä kankeuksista, mikä saa kappaleet kulkemaan itsevarmemmin. Sen sijaan yllätyksellisyys on ajan myötä kulunut, eikä yhtye ole onnistunut kirjoittamaan samanlaisia kappaleita kuten debyytin Abomination tai Masterpiece of a Morbid Mind.

Aina huono ratkaisu on myös liittää omien biisien perään versio genreklassikosta, tällä kertaa Carcassin Incarnated Solvent Abusesta, joka on Necroticism-levyn ”se toinen pakollinen”. De Lirium’s Orderin versio kulkee sujuvasti alkuperäisen soidessa päässä taustalla; tosin kappale loppuu mielenkiintoisesti, aivan kuin pääriffiä soitettaisiin väärinpäin. Tai sitten se olen minä, joka olen mennyt kieroon kaikesta kuulemastani.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-08-23
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.