Sublime Cadaveric Decomposition – 2

Mieltä innoittavan ja kalmaa tihkuvan nimen takaa paljastuu neljän miehen muodostama, brutaalia runttausta soittava ranskalaisyhtye. Muutaman split-julkaisun jälkeen nämä hautausmaan antisankarit ovat saaneet aikaiseksi täyspitkän albumin, jolla mikään ei ole pyhää.

Jo kansikuvan perusteella käy selväksi, millaisella jalalla ollaan herätty: kuollut sikiö, toukkia ja märkää multaa. Matometalliahan tässä siis soitetaan, ja omien sanojensa mukaan bändi on ottanut vaikutteita niin deathista, grindista, crustista kuin blackistan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rumpuja rökitetään taukoamatta, kitarat pörisevät matalia mättöriffejä ja vokalisti möyryää äänellä, jonka vain norsut pystyvät kuulemaan.

Aggressiota pojilta kyllä löytyy, mutta muutoin anti on kovin nihkeää. Korva ehtii puutua jo kolmen ensimmäisen biisin jälkeen, ja kun sama meno jatkuu kahdenkymmenenkahden kappaleen verran, on vaikutus lamaannuttava. Tämäntyylinen hillitön pauke on tietysti silloin tällöin mainiota lääkettä joka pojan angstiin, mutta yhdestäkään kappaleesta ei löydy tarvittavaa tarttumapintaa. Päinvastoin, bändi kertoo nimenomaan hylänneensä kaikki perinteisesti musiikkiin lasketut ainesosat: kappaleiden ja levyjen nimet, soolot, melodiset osuudet ja lyriikat. Viimeksi mainitun poissaoloa on vaikea kumota tai vahvistaa, laulajan röyhtäilystä kun ei juuri sanoja erota.

Epäilemättä tällekin musiikille löytyy oma kuulijakuntansa, mutta itseäni se ei oikein vakuuta. Sävellystaidon puute on helppo korvata pyhällä vihalla ja apinan raivolla, ja kun koko mätänemisteema on kuultu aiemmin paremmin tehtynä, on vaikea keksiä levystä muuta hyvää sanottavaa kuin “on sitä huonompaakin olemassa”.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-05-08
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.