Mesrine – Unidentified

Aiemmin kaksi varsinaista albumia, ep:n ja hysteerisen määrän splittejä julkaissut Kanadan Mesrine on edennyt kolmanteen täysipitkäänsä, joka on levy-yhtiön tiedotteen mukaan luonnollisesti tiukempaa ja huomattavasti brutaalimpaa kuin aiemmat levytykset. Jaa jaa. Kun levyn asettaa soittimeen, saa kuullakseen mukavan vanhankantaiselta kuulostavaa grindcorea, jota on höystetty runsaslukuisilla keskitempoisilla kohdilla. Blast-osatkaan eivät ole nykystandardien mukaan mitenkään huippunopeita. Helppona referenssinä voisi sanoa, että Mesrine on bändinä enemmän metallista grindcorea kuin punk-vaikutteisempaa koulukuntaa, ts. se on enemmän Repulsion kuin Napalm Death. Sanoitusten aihepiirikin liikkuu pääasiassa sarjamurhaajien parissa.

Vanhan koulun grindiä kun soitetaan, on myös luonnollista, että biiseistä ei pahemmin löydy mitään erityistä kikkailua temponvaihtelujen merkeissä. Biisimateriaali on suoraviivaista ja bändin yhteissoitto on sopivan irtonaista tällaiselle musiikille. Levyn soundit ovat selkeät ja rumpuja ei ole trigattu piloille. Ainoa valittamisen aihe löytyy kitarasta: se voisi kuulostaa piirun verran räkäisemmältäkin. Laulupuoli on perinteistä matalaa korinaa ja korkeampaa rääkylaulua vuoronperään. Levyn kesto on ideaali 36 minuuttia.

Puitteet ovat siis Mesrinellä kunnossa. Sääli vain, että biisimateriaali ei lopulta ole niin hyvää kuin voisi olettaa. Runsaiden keskitempoisten kohtien ansiosta biiseissä on tarpeeksi vaihtelua eikä kasvottomuus vaivaa yhtyettä läheskään yhtä paljon kuin voisi olla mahdollista, mutta osa materiaalista ei vain lähde mitenkään lentoon. Loppujen lopuksi julkaisu kuuluu siihen kategoriaan levyistä, jotka on kiva kuunnella kertaalleen läpi silloin tällöin, mutta useampi toisto peräkkäin alkaa jo maistua puulta. Sääli.

Ensimmäinen 500 kappaleen painos albumista sisältää myös rajoitetun livelevyn. Siitä voisi oikeastaan sanoa samat sanat kuin studioalbumistakin, ainoastaan sillä erolla, että biisimateriaalia on enemmän ja se on heikompaa. Mukana on runsaasti covereita, mm. Agathoclesilta, Unseen Terrorilta ja S.O.D.:lta, mutta ne eivät tyylillisesti juurikaan eroa bändin omista kappaleista, S.O.D.:tä lukuunottamatta. Bändin soitto on myös jotenkin hengetöntä. Soundipuoli kyllä toimii, vaikka rummut ovatkin miksattu hieman liian kovalle.

(Arvosana on annettu varsinaisen albumin eikä bonuksenomaisen livelevyn mukaan. Livelevy itsessään saisi arvosanaksi kaksi pistettä viidestä.)

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-08-06
Arvostelija : Jukka Jääskeläinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.