Path Of No Return – The Absinthe Dreams

Otan tussin käteen, eteeni ison paperin ja pistän levyn soimaan: käsi vie tussia paperilla nykien, täristen, väristen ja säpsähdellen. Paperille piirtyy hahmoton, mutta omalla tavallaan kiehtova sekasotku viivoja, joissa selvästi on liikettä ja käänteitä – mutta ei lainkaan yksityiskohtia.

Tunnin päästä otan tussin uudelleen käteeni, katselen edessäni olevaa tyhjää paperia ja yritän saada siirrettyä levyltä kokemani paperille: käsi lähtee viemään tussia vasemmasta reunasta kohti oikeaa, käsi on vakaa, viiva on suora. Viiva on suora, suorastaan flatline, mutta hiljaisempi

Yritän tässä piirtää kuvaa ruotsalaisen Path of No Return -yhtyeen The Absinthe Dreams -levystä. Levy on ulkoisesti muotovalio: kielisoittimet rouhivat voimakkaasti, yhtyeen monimutkaisissa riffeissä ja rytmeissä on paikoin kiehtovaa vetovoimaa, kansitaide on tyylikäs. Ainoa asia, mitä en Path of No Returnin musiikista ole löytänyt – en sitten millään – on sisältö.

The Absinthe Dreams yhdistää metallin raskauden matikkacoren vaikeisiin rytmeihin ja riffeihin, ja kaiken päälle laulaja Patrick Jacobsson ärjyy suoraviivaisen puuduttavasti. Välillä yhtye tuntuu pidättäytyväisemmältä kuin Burst edellisellään, välillä hyökätään päälle kuin Converge ikään. Silti lopputulema on suora viiva, joka ei hengitä, ei elä.

Albumin 11 kappaletta olisi voinut samantein yhdistää yhdeksi pitkäksi järkäleeksi, moderniksi meluoopperaksi. Kappaleiden rajat hämärtyvät joka tapauksessa, joten kunnianhimoisempi ratkaisu olisi ollut mielenkiintoisempi ja muistettavampi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-09-05
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.