Mutemath – Mutemath

MuteMath on joillekin mahdollisesti tuttu Micheal Bayn Transformers-elokuvan tunnussävelmän muokkaajana, mutta sen varaan ei kovinkaan paljoa kannata laskea. Tuntemattomuudesta melkoisella kohinalla rapakon takana noussut yhtye aloitteli aikanaan pitkänmatkan tiedonsiirron välityksellä ja sittemmin siirtyi ihan fyysiseen kontaktiin jäsenistönsä kesken. Tuo aika ei ole kovinkaan kaukana, mutta nyt on tilanne muuttunut tyystin. Yhtye on nyt fyysisesti yhdessä ja kiertää maailmaa isoissa piireissä.

Yhtyeen nimeä kantava albumi on sen ensimmäinen kokopitkä, ja vastaanotto ostavan yleisön puolelta on ollut mairittelevampaa kuin kriittisemmältä osastolta suunnattu täsmäpommittelu. Yhtyettä on kehuttu loisteliaaksi live-bändiksi, ja sellainen kuva myös minulle välittyi, kun näin Flesh and Bones Electric Fun -DVD:n. Onko bändi sitten levyllä minkälainen?

Yhtyeen musiikki on oivallinen sekoitus mahtipontista kitararokkia, sfääreissä huiskivaa elektroniikkaa ja 80-lukulaista poppia hyvällä maulla toteutettuna. Kaikkein mielenkiintoisin elementti yhtyeen elektroniikan käytön ja muuntautumiskyvyn ohessa on vokalisti Paul Meanyn laaja skaala. Herra kuulostaa ajoittain aivan Stingiltä ja toisena hetkenä Richard Patrickilta. Tuohon kun lisätään se seikka, että nuo kaksi ovat olleet melko suuressa osassa omaa musiikkimakuani, on tunnelma taattu.

Levyn oikeasti ainoa epäkohta on sen hieman liioiteltu pituus. Mukana on muutama kappale, joiden sävellykset eivät tarjoa haahuilua ja renkutusta kummempaa arvoa. Esimerkiksi Plan B olisi voitu jättää kokonaan pois ohjelmistosta. Kuitenkin ytimekkäät sinkut Control, Chaos ja Typical nostavat keskiarvon suhteellisen korkeaksi. Tämän kaiken kruunaa levyn päättävä Reset, joka on kuin kokeellisemman Radioheadin ja UNKLEn mainio yhdistelmä.

Hienon ilmapiirin omaava levy tulee saamaan useita pyörityskertoja soittimessani, eikä varmasti ole kaukaa haettu yhtyeen livekunnon todistaminenkaan, mikäli siihen mahdollisuus vain jostain ihmeellisestä syystä sattuu.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-09-04
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.