SaraLee / Gotham O.D / Velvetcut – Split

Kotimaiset Firebox– ja Off Records -levylafkat tarjoilevat split-EP:llisen uutta tuotantoa kolmelta yhtyeeltään, jotka edustavat kaikki goottirock-genreä ja ovat muutenkin melko samankaltaisia bändejä, promokuvien perusteella jopa ulkonäköä myöten. Mutta erojakin onneksi löytyy, eivätkä kaikki orkesterit suinkaan ole mitään keskinkertaisuuden sanansaattajia, kuten etukäteen pelkäsin.

SaraLee julkaisi esikoislevynsä vuosi sitten, ja jo tuolloin moitin yhtyettä liian geneerisestä ja yllätyksettömästä biisimateriaalista. EP:n kaksi kappaletta, To Live Forever sekä Call of the Shadows ansaitsevat valitettavasti samat kommentit, eli mikäli tulossa olevalta toiselta albumilta ei löydy niitä iskevämpää tavaraa, on goottibändien kakkosdivari edelleen SaraLeen kohtalona. Lisäksi laulajan ääneen tuntuu syystä tai toisesta livahtaneen aavistus epävireisyyttä, mitä en debyytiltä huomannut. SaraLee jää tässä kilpailussa armotta pronssisijoille.

Off Recordsille levyttävä Gotham O.D. on EP:n bändikolmikosta tuorein, ensimmäinen täyspitkänsä kun näki päivänvalon vasta aivan äskettäin. Kyseiseltä Monochromatic-albumilta löytyy myös tässä kuultava I Gave You All –kipale. Biisi on hyvin perinteinen, keskitempoinen piano-särökitara-esitys, mutta varsin toimiva sellainen ja simppeli kertosäe jää tehokkaasti päähän soimaan. Vokalisti Ilkan keskivertoa komeampi ääntely ansaitsee myös maininnan, vahvasta villevalomaisuudesta huolimatta. Gotham O.D. korjaa selvän voiton tällä yhden biisin mittaisella osuudellaan.

SaraLeen tavoin noin vuosi takaperin debyyttialbuminsa julki tuoneen Velvetcutin Stereotype-kappale herättää aluksi kiinnostusta: termi “groove” ei nimittäin tässä musiikkityylissä kovin usein mieleen juolahda. Harmi kyllä, biisi latistuu tylsähköön kertosäkeeseen. In Denialiin on onnistuttu luomaan tarttuvampi chorus, mutta kappaleen käyntiinlähtöä saa odotella haukotuttavan kauan. Näiden esitysten perusteella Velvetcutilla on siis päteviä ideoita, mutta toimivien biisikokonaisuuksien luominen ontuu vielä hieman. Pitänee silti tarkkailla yhtyeen tulevia aikaansaannoksia. Kakkossija.

Mitään mahtavia elämyksiä splitti ei tarjoile, mutta mukava silti huomata että joiltain tämänkin kuluneen tyylisuunnan yhtyeiltä löytyy vielä musiikillisia kykyjä. Eikä EP:tä ole hinnalla pilattu, joten ainakin tummanpuhuvan ja melankolisen musisoinnin ystäville sitä voi suositella.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-08-08
Arvostelija : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.