Placebo – Sleeping With Ghosts

Placebon uusin albumi Sleeping With Ghosts alkaa instrumentaalibiisillä Bulletproof Cupid. Alku on harvinaisen kuvaava. Neljännellä pitkäsoitollaan brittilehdistöä sekoilullaan riemastuttanut bändi tuntuu olevan risteyskohdassa eikä oikein tiedä, mitä sanoa.

Päällisin puolin Sleeping With Ghosts ei vaikuta kovin erilaiselta verrattuna bändin aikaisempiin tuotoksiin. Vimmaiset kitarat, runomaiset lyriikat ja Brian Molkon androgyyni ja hypnoottinen ääni luovat edelleen jännitteisiä ja akkuhapolta tuoksuvia biisejä. Sen sijaan sisällöt ovat muuttuneet. Poissa ovat kultaiset suihkut, enkelipöly ja muut paheelliset ajanvietteet. Eikä Molkokaan näytä enää siltä suloiselta synnin enkeliltä kuin ennen. Entiselle elämälle jätetään hyvästit biisissä This Picture: Farewell the Ashtray Girl / forbidden snowflake / though we try / it’s gone / I can’t stop growing old.

Tilalle ovat astuneet englantilainen loppumaton kesäsade, rakkaus omaan sukulaissieluun ja uudenlaiset kokeilut, jotka tällä kertaa ovat puhtaasti musiikillisia. Näistä oudoin on selkeästi levyn selkärangan taittava Something Rotten, joka yhdistää koneellisen, Massive Attack –tyylisen biisin Molkon tällä kertaa lähes Chino Morenoa (Deftones) muistuttavaan vokalisointiin.

Minimoidessaan ulkomusiikilliset tekijät ja korostetun sekkailumielensä Placebo menettää varmasti osan faneistaan. Silti Placebon maailma viehättää yhä. Kaipuussaan ja hämmennyksessään Sleeping With Ghosts on Placebon kaunein albumi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-05-30
Arvostelija : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.